The Wild Cats : Press Space Bar – “Tekoäly hoi, älä jätä!”

Virolaisen folk-punk-legendan Vennaskondin keulahahmona tunnettu runoniekka, Tõnu Trubetsky on aina vaeltanut omilla poluillaan ja tehnyt lukuisia merkittäviä virolaisen kansan syviin tuntoihin iäti painuneita klassikkobiisejä. Emoyhtyeestään pesäeroa englanninkielisten julkaisujen kautta paremmin The Wild Cats -glam rock -yhtyeen nimen alla tehnyt Trubetsky iskee tällä kertaa kirveen kiveen ja kovaa…. sikäli mikäli tässä mitään iskuksi määriteltävää on havaittavissa lainkaan? uutuus “Press Space Bar” vie miehen visiot alueelle, jossa traditio ja synteettisyys ajautuvat musiikillisen kardinaalimunauksen seurauksena törmäyskurssille. Levyä on markkinoitu itsessään avoimesti keinoälyavusteisena teoksena, mikä herättää välittömästi epäuskon.

Kunpa Trubetskyn tavaramerkkinä tunnettu runollisen melankolinen ja suoraviivainen puhelauluilmaisu yhdistyisikin albumilla sen kylmänkiskoiseen, algoritmien muovaamaan äänimaisemaan erikoisen vieraannuttavalla tavalla, mutta ei. Myös vokaaliosuudet on päätetty antaa keinoälyn prosessoimaksi hutuksi. Milloin se taipuu autotunetetuksi, amerikanenglannilla lauletuksi gigolo-popiksi tai helposti mukana hoilattavaksi sukkahousuheviksi, milloin ranskankieliseksi nais-liediksi ja milloin parin markan Pavarotiksi. Instrumentaatio on kauttaaltaan kylmän kliinistä, naurettavan virheetöntä ja mekaanisen laimeaa huttua, josta puuttuu kaikki kunnon rokkibändien orgaaninen hengittävyys ja hien haju. Tämä kaikki luo levylle täysin kyseenalaisen, luotaantyöntavän ja elottoman anti-estetiikan.

AI:n luomat kappalerakenteet ovat kuin lajitelma joka makuun suunnatusta jukeboksista, mutta jolla ei kokonaisuutena ole päätä eikä häntää. Biisien rakenteet toistavat ennalta arvattavia ja geneerisiä musiikillisia kaavoja, ja kappaleet itsessään jäävät poikkeuksetta leijumaan konesynteesin matalaan ilmanalaan ilman todellista tarttumapintaa tai aidon intohimon välittymistä.

Pahinta kuitenkin on, että mahdollisimman epälinjakkaan algoritmihumpan keskellä Trubetskyn tunnistettavaa ja parhaimmillaan väkevää kädenjälkeä ei biisikyhäelmien seasta tunnista lainkaan. Hänen panoksensa on ilmeisesti ollut biisikohtainen idean luonti kullekin yritelmälle, ei sen enempää. Maestro on avaruusbaarissaan kuin haamu omassa koneistossaan. Esimerkiksi albumin nimiraita sekä korni “Rock ‘n Roll Hero” nojaavat vahvasti helposti kuunneltavaan toisteisuuteen, jossa Pro Tools ja ’80-lukulainen läpsyttely-rock vievät kaiken tilan ja tuhlaavat ajan. Jos tämä levy jossain onnistuu, niin kuulijan totaalisessa hämmentämisessä, mutta ei millään hyvällä tavalla. Algoritmit osaavat matkia tyylejä, mutta ne eivät ymmärrä aitouden, punkin, tarkoituksen ja intensiteetin perimmäistä ydintä: virheitä, vaaraa ja särkyvää inhimillisyyttä.

“Press Space Bar” on kaikessa friikahtavuudessaan tyrmistyttävä dokumentti ajastamme ja ikonisen artistin halusta kokeilla rajojaan uuden teknologian parissa ja helvetin laiskasti. Vaikka levy tarjoaa kiinnostavia rinnastuksia ihmisäänen ja konerakenteiden välillä, se kärsii väistämättä pain naamaa huutavasta henkisestä ontoudesta ja mitäänsanomattomuudesta.

Viron Muhun saarella Pädaste Punkissa kuukauden päivät takaperin The Wild Catsin soitannollisesti oikein pätevän kokoonpanon keikan nähneenä kyseinen albumi hämmentää vielä enemmän. Tällä teoksella kun ei ole mitään taiteellista yhteyttä sen ryhmän kanssa, joka hämärtyvässä Pädasten kylän illassa veti tyylikkään keikan Vennaskond-henkeen taivutettuja, englanninkielisiä schlager-punk -vetoja. Voisin myös lyödä pääni pantiksi, että levynkannen takana mainittavilla lukuisilla yhtyen nykyisillä ja entisillä jäsenillä – Vironkin mittakaavassa maineikkailla pelimaneilla – ei ole mitään tekemistä kyseisen tuotoksen kanssa.

Trubetskyn karisma voisi pelastaa kokonaisuuden täydelliseltä haaksirikolta, jos hänen presenssinsä olisi tällä teoksella millään tavalla läsnä. On ikävä todeta, että kyseessä on kuolleena syntynyt idea. Lisäksi se on ainoastaan tyhmänrohkea ja loppupeleissä puolivillaistakin köykaisemmäksi jäävä teknologinen kokeilu, joka muistuttaa, ettei näppäimistön välilyöntiä painamalla aito sydänveri pulppua, riffi rouhaise eikä anarkia elä.

1/5