The Pistones : Distant Second – “Näyttämisen halua ja virtaa”

Paljon on virrannut vettä Vantaajoessa sen jälkeen, kun vuonna 2009 perustetun, helsinkiläisen katurock-nelikon, The Pistonesin huhuttiin olevan Kallio-skenen kuumimpia rokuja. Kauan on myös kulunut aikaa yhtyeen 2013 julkaistusta työläispunk-perinteen kanssa flirttailleesta debyyttialbumista, “Eyes Over The City”.

The Pistonesin toinen pitkäsoitto, “Distant Second” on levy, joka on jo lähtökohdissaan itsetietoisen bändin käsialaa. Ei ole vaikeaa blokata tyylillisiä muistutuksia siitä, keiden kaikkien maihareiden jäljillä tässä mennäänkään. Mm. Social Distortionin, Cock Sparrerin ja ihan alkupään Green Dayn kaiut ovat ilmeisimmät omaksi omaksutut eväät, mutta nelikko osaa leipoa hyvällä höyryllä leivotusta kakusta sopivasti oman näköisen ja makuisen.

Osittain yhtye onnistuu omimmassaan, osittain ei. Yhtyeelle tauko on tehnyt kenties hyvää. Soitto yhtyeellä rullaa hyvin, ja biisiaihiotkin ovat keskimääräistä rokkiprikaatia kiinnostavampia. Siktikin, siellä tällä korviin kantautuu hienoista keskinkertaisuuten jämähtämisen kumua. A-puolen biisit “Golden Road” etunenässä vaikuttavat hyvistä sävellyksistä huolimatta hiukan kireiltä suorituksilta ollakseen rennon räjähtävää OI!-punkin sekaista katu-rockia.

Yhtyeen vokalisti-kitaristi. Jannen paikoin juuri ja juuri nuotissa pysyvä, kankeahko englanninkielinen tulkinta olisi huolellisemmalla toteutuksella nostanut albumin alkuosan tasalaatuisemmaksi. Kaksi nousee kuitenkin ylitse muiden: melankokisen voimallinen “Face In The Mirror” ja komeilla kuorokertseillä raikaava “No Going Back” ovat kuunteluuden myötä parempina näyttäytyviä numeroita.

-puolen biisimateriaali on sitten jo kaiken puolin tiukemmin kasassa ja soljuu muutenkin alkupuoliskia saumattomammin purkkiin. – Jopa nousujohteisesti. Erittäin vahvoina biiseinä esiin nousevat “100 Pints”, Akustisella helkähtelyllä uusia ulottuvuuksia saava, todella vaikuttava “Man From Your Local Pub” ja albumin vaivattomimmin The Pistonesin ydinosaamiseen kiinni pääsevä, upean kertosäkeen omaava, vauhdikkaampi leiskautus, “The Facts Don’t Matter”.

“Distant Second” on oikein kelpo raiteilleen palaaminen. Vaikka rattaissa olisikin paikoin vielä hieman ruostetta, The Pistones kuulostaa vielä ikämiespäivilläänkin olevan parhaimmillaan täynnä näyttämisen halua ja virtaa. Siltikin se jää yhtyeen mittakaavalla paria todellista laatubiisiä vaille täydellisestä onnistumisesta.

3½/5