Kuuman Unkarin kutsu on viekoitteleva ja niin tänäkin kertana, janoinen matkamies on vaeltanut sekä huokean oluen, että hyvän musiikin pariin.
Ensimmäisenä päivänä lavalle nousi suuri joukko valovoimaisia artisteja, mutta kruunun vei tällä kertaa Lily Allen. Syy ei ollu niinkään neidon musiikki, vaan tapa, jolla hän vellovaa massaa käsitteli. Jo ennestään huikea ihmismassa oli sankoin joukoin todistamassa mainiota iloittelua, joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Jopa hevimielinen ystäväni joutui oikeassa mielentilassa toteamaan, että shown pitää jatkua ja tällä naikkosella on siihen osaamista ja halua. Ei toki täydellinen tai edes suurenmoinen keikka, noin musiikin puolesta, mutta kokonaisuus ja ihmisten viihdytys neidolla oli enemmän kuin hallussa.
Suurimmat yllätykset tulivat kuitenkin muualta. Festarialueen koko ja monimuotoisuus olivat ällistyttäviä ja rehellisesti voikin todeta, että jokaiselle oli tarjolla jotain. Calypsorytmeillä katsojiaan viihdänyt Calexico oli enemmän kuin kunnossa ja todisti, että maailmanmusiikki voi hyvin ja hengittää.
Sirkusteltassa saatiin todistaa erittäin näppärää akrobatiaa, kun leikkimielinen pariskunta esitteli “sattumanvaraisten” avustajiensa kanssa mainioita alkuillan taiteiluitaan. Tätä kokonaisvaltainen kokemus on: musiikkia, laulua, tanssia ja kansanhuveja.
Kaiken kaikkiaan kokemus on jo tässä vaiheessa mainio, joskin festarialueen suuruus ja järjestelyjen sekavuus voivat olla hiukan rasittavia. Tämä ei meitä lannista, vaan eteenpäin mennään suurella innolla ja musiikkifanaatikolle luontaisella melskauksella.