Elämme kummia aikoja. New Yorkin meluisasta no wave -skenestä siinnyt Swans kulki omaa tietään nihilistisen raskaasta junnauksesta kohti psykedeelisempiä, tunnelmallisempia sfäärejä kunnes julisti itsensä kuolleeksi vuonna 1997. Johtohahmo Michael Giran viimevuotinen päätös uudelleenaktivoida bändi tuli varmastikin kaikille melkoisena yllätyksenä. Ennen keikkalavoille palaamistaan Swans julkaisi myös uuden abumin My Father Will Guide Me up a Rope to the Sky, joka on yksi viime vuoden vaikuttavimmista julkaisuista. Legendaarisen vaikutusvaltainen yhtye, jota ilman esimerkiksi Godflesh ja Neurosis tuskin olisivat olemassa, saapuu nyt ensimmäistä kertaa Suomeen. Tiistaina 10.5. se esiintyy Tampereen Klubilla ja seuraavana päivänä vuorossa on Helsinki ja Tavastia. Keikat ovat ehdottomasti kevään suurimpia tapauksia, joten katsoin parhaaksi pirauttaa herra Giralle.
Miksi koit ajan olevan kypsä Swansin uudelleenaktivoimiseen?
– Se oli henkilökohtainen päätös. Minulla oli tarpeeksi kappaleita uutta Angels of Light –levyä varten, mutta kun rupesin miettimään kenen kanssa haluaisin alkaa työstää levyä ja muita levyntekoon liittyviä kuvioita, iski kyllästymisen kaltainen tunne. Angels of Light on ollut olemassa jo 13 vuotta ja oli aika kokeilla jotain uutta. Halusin muutenkin aikaisempaa jylhempää, massiivisempaa äänimaailmaa, joten miksi ei tehdä Swans-levy?
Viime syksyllä ilmestyneellä My Father Will Guide Me up a Rope to the Sky –paluulevyllä on avaran orgaaninen, melkeinpä livemäinen soundi.
– Meillä ei ollut aikaa harjoitella, joten äänitimme yhden kappaleen per päivä, soittaen kutakin noin 12 tuntia putkeen tai kunnes olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Se, että se kuulostaa tuolta, johtuu enemmänkin siitä, että olen vanha kettu mitä tulee studioäänittämiseen. On useita temppuja millä saa musiikin kuulostamaan ”livemäiseltä”.
Joissakin kappaleissa tuntuu olevan spontaanisen kokeileva ote. Esimerkiksi eriskummallinen You Fucking People Make Me Sick, jossa tyttäresi ja Devendra Banhart laulavat yhdessä, kunnes jonkin sortin tuomiopäivän pianodrone astuu kuvaan.
– Tuo biisi on ihan orkestroitu ja suunniteltu. Halusin siihen parven ääniryppäitä. Pianoa soittaa Bill Rieflin, joka on tuttu erinäisistä bändeistä (mm. Ministry) ja siinä on myös trumpettia. Yksi spontaanimpi puoli meistä kuitenkin löytyy. Olen huomannut, että kun soitamme livenä, me useasti seuraamme musiikkia eikä päinvastoin. Se ei ole improvisaatiota sinänsä vaan eräänlaista rakentelua.
Alkuperäiskaartia on nykyisessä kokoonpanossa sinä ja Norman Westberg. Myös Christoph Hahn ja Phil Puleo ehtivät soittaa Swansissa jonkin aikaa. Loput herrat ovat tuttuja Angels of Lightista. Mitä mieltä olet tästä kokoonpanosta?
– Tämä on paras Swans-kokoonpano. Kuulostamme paremmalta ja keskinäinen henkilökemia on toimivampaa. Olemme joukko vihaisia vanhoja miehiä, heh. Meillä on soittaessamme melkeinpä telepaattinen yhteys.
Olet useasti painottanut, että Swans on jatkuvasti eteenpäin katsova yhtye. Soitatte kuitenkin hyvinkin vanhoja kappaleita keikoilla.
– Saatamme soittaa vanhoja kappaleita, mutta ne eivät kuulosta ollenkaan samanlaisilta. Kirjoitin eräänlaisen manifestin aloittaessani tätä uudestaan. Emme halua olla nostalgia-akti. Emme halua olla ole klovneja. Haluamme olla ajankohtainen ja relevantti nyky-yhtye.
Soitatte esimerkiksi I Crawledia, joka on peräisin vuoden 1984 Young God -EP:ltä. Se tosin muistuttaa enemmän jäähyväiskiertueellanne taltioitua Swans Are Dead –liven versiota, sillä erotuksella tietysti, että Jarboe ei laula siinä. Swans Are Dead oli itse asiassa ensimmäinen Swans-levy jonka kuulin ja on edelleen yksi suosikkilevyjäni teiltä.
– Se on minunkin lempilevyni!
Pidän erityisesti Feel Happiness –avausraidasta. Mikä on tuon kappaleen tarina? Se ei tunnu löytyvän miltään studioäänitteeltä.
– Se tehtiin erityisesti tuota kiertuetta varten. Se on eräänlainen summaus Swansin siihenastisesta musiikillisesta taipaleesta. Aluksi siinä on raskaampaa ryöpytystä, sitten tulee koreampaa eeppisyyttä ja loppu on vähäeleisen riisuttu. Sanoituksissa jätämme periaatteessa hyvästit.
Ovatko uusimmankin levyn kappaleet ehtineet muuttua soitettuanne niitä livenä tovin verran?
– Kyllä. Paljonkin. Avausraita No Words/No Thoughts kestää nykyään käytännössä puolisen tuntia ja Eden Prison, vaikka jokseenkin samanpituinen, on muuttunut radikaalisti. Soitamme myös kolme aivan uutta kappaletta.
Kerro hieman tulevasta levystä.
Olemme jo alkaneet työstää sitä. Keskitymme tällä kertaa paljon instrumentaaliosioihin. Kappaleista tulee todella pitkiä ja lauluja enemmän ne ovat jonkinlaisia ”ääniesteettisiä tapahtumia”. Niissä on paljon hypnoottista toistoa. Äänitämme levyn heinäkuussa Berliinissä, vanhassa Itä-Saksan kansallisradiossa, mikä varmasti antaa oman tunnelmansa nauhoituksille.
Swans Suomessa:
Ti 10.5. Klubi, Tampere + James Blackshaw (UK).
Ke 11.5. Tavastia, Helsinki + James Blackshaw (UK) + Vuk.
http://swans.pair.com/
http://www.myspace.com/swansaredead
http://www.myspace.com/jamesblackshaw
http://www.younggodrecords.com/
http://www.myspace.com/vukmusic