Sex Virgin Killer : Angel – “Rohkea äkkikäännös hardcoresta uusromantiikkaan”

Ennen “Angelia” Sex Virgin Killer oli tokiolainen yhtye, jonka identiteetti rakentui pitkälti aggressiivisen, metallisen hardcore-purkauksen, crust-vaikutteiden ja kaoottisuutta huokuvan kuvaston ympärille. Uudella, järjestyksessään kolmannella täyspitkällä albumillaan tokiolaiskolmikko ei yritä sovittaa vanhaa ilmettään uuteen tyylisuuntaan väkipakolla. Ennemminkin yhtye purkaa ilmaisunsa ulkoiset elementit pala palalta ja rakentaa tilalle jotakin huomattavasti kunnianhimoisempaa. Juuri Suomessa ensimmäistä kertaansa kiertueen tehneen Sex Virgin Killerin “Angel” ei ole pelkkä kokeilullinen tyylinvaihdos, vaan yritys tehdä yhtyeen historiaan radikaali suunnanmuutos.

Albumin vahvuus löytyy sen kokonaisvaltaisesta tunnelmasta ja vahvojen sekä tyylikkäästi sovitettujen melodioiden ympärille. Rumpali Hammerin kylmät, pelkistetyt mutta stereokuvassa hieman demomaisen vaisusti naputtelevat sähkörumpukompit, Lilii Mariminimalistisesti soitetut, vahvasti kaiutetut kitarat yhdistyvät post-punkin jylhyyden ja maisemoinnin tuoviin bassolinjoihin. Sen päällä yhtyeen pääasiallisen vokalistin, Aishan ja kosketinsoittaja/säveltäjä-kitaristi Lilii Mar’in (aiemmin Masa) hauraan etäiset, japanilaisille kansanlauluille tyypillisillä niekautuksilla koristellut laululinjat luovat sympaattisen estetiikan. Sex Virgin Killerin yleis-soundissa 1980-luvun elektro-popin, eurooppalaisen post-punkin ja modernin darkwaven vaikutteet kietoutuvat nätisti yhteen ja erottaa yhtyeen tavanomaisista Christian Death- ja The Sisters of Mercy -tavaramerkkityylien larppaajista.

Albumin merkittävimpänä kehitysosa-alueena on kuitenkin se, että tuotannon ja melodioiden kantavuus jää ajoittain yhtyeen visuaalisesti huolitelljn ja ensiluokkaisenvesimerkillisesti harkitun estetiikan varjoon. Useampi kappale tuntuu nojaavan samaan hitaasti sykkivään dynamiikkaan, jolloin levyn keskivaiheilla syntyy vaikutelma, että yhtye kiertää samaa kehää hieman eri valaistuksessa. Vaikka albumista haluaisi sen rohkeuspisteiden ansiosta pitää enemmänkin, väistämätön totuus on, että samalla kun yhtye onnistuu ilmettäan uusivissa ratkaisuissa kompastuu se lähes yhtä usein asetellessaan uusia elementtejä paikoilleen.

Silti silloin, kun sävellykset todella osuvat kohdalleen on vaikutelma poikkeuksellisen vangitseva. Erityisesti albumin nimikkokappale, “The Lights Will Fall”, “Parasite on You” ja albumin päättävä “”Lissajous” toimivat kappaleina hienosti.

Mark D’Arrigon samannimiseen multimedia-pohjaiseen immersiiviseen taidetuotokseen viittaavan 光の盾/Hikari No Tate” (Shield of Light):n kaltaiset albumin eteerisemmät hetket toisaalta heijastelevat sitä, ettei Sex Virgin Killerin hardcore-identiteetti ole kadonnut, vaan kokenut muodonmuutoksen. Nyt se raivoaa sisäänpäinkääntyneenä.

Albumin kahdesta eri versiosta eurooppalainen julkaisu on selvästi kansainväliselle goth-yleisölle viimeistelty kokonaisuus. Young & Cold Recordsin julkaisemalla kansainvälisellä painoksella Daniel Hallhuberin miksaus korostaa avaruutta, täyteläistää alataajuuksia ja kerroksellisuutta, minkä lisäksi uudelleen miksatut versiot kappaleista ”Angel” ja ”The Lights Will Fall” saavat ne soimaan ryhdikkäämmin stereokuvassa. Lilii Marin omalla levymerkillä, Lilii Sound Loomin julkaisema Japanilainen painos puolestaan kuulostaa kuivemmalta ja DIY-henkisemmältä.

Tsubame Studion Yui Kimishiman miksaus nostaa soittimien rosoisuuden ja vokalisoinnin etualalle, minkä ansiosta yhtyeen vanhempaa tyyliä muistuttava ”The Arrow” toimii huomattavasti aggressiivisemmin kuin kansainvälinen versio samaisesta kappaleesta. Myös erilainen kappalejärjestys ja visuaalinen ilme muuttavat albumin painotuksia merkittävästi, eikä kyse ole mistään bonusmateriaalista vaan kahdesta erilaisesta tulokulmasta kokea sama teos.

“Angel” ei ehkä ole täydellinen levy, mutta juuri epätäydellisyydessään kiinnostava. Se katkaisee siteensä hardcoreen riittävän rohkeasti olematta kuitenkaan laskelmoitu suunnanmuutos, ja osoittaa, että Sex Virgin Killer kykenee rakentamaan identiteettinsä uudelleen erittain tyylitietioisesti. Vaikka kaikki ratkaisut eivät kanna vielä loppuun asti, uskon vakaasti, että yhtyeeltä on pargaat teokset vasta edessäpäin. Lopouhuomautuksena on korostettava sita seikkaa, että harva tämän päivän hardcore-viitteinen vaihtoehtobändi uskaltaa ottaa yhtä suuren riskin ja suunnanmuutoksen intuitiin sanelemana. Se jos mikä on osoitus taiteellisuudesta se.

International version: 3½/5

Japan-version: 3/5