Tänä viikonloppuna on harvinaista herkkua sludgennälkäisille, kun Helsingin Tavastian ja Tampereen Klubin lavoille nousevat jenkkijyrääjät Black Tusk ja Howl. Kummatkin julkaisivat viime vuonna levyn Relapsen kautta, ja kummatkin ovat ensimmäistä kertaa Suomessa. Sludgeensa thrashimpää ja punkimpaa elementtiä sotkeva voimatrio Black Tusk on kotoisin Savannahista. Jep. Juuri siitä samasta kaupungista kuin Kylesa ja Baronesskin. Haastattelin yhtyeen rumpalia James Maytä tulevan Suomen vierailun johdosta.
Kuvailette musiikkianne ”swamp metaliksi”, eli suometalliksi. Miten päädyitte tällaiseen ratkaisuun?
– Aloimme kutsua soittamaamme musiikkia swamp metaliksi, koska sen raskaan paksu soundi muistuttaa ilmastoa, jossa asumme. Siellä on todella kosteaa ja kesäisin ilma tuntuu kuuman hiostavalta. Eräänä päivänä, kun meitä pyydettiin kuvaamaan bändin soundia, se vain putkahti esiin. Kun sitä treenaa 38 asteen kuumuudessa, se myös varmasti kuuluu musiikissa.
Oletko nähnyt elokuvan Pig Hunt? Assosioin usein sen teidän bändiin, koska siinä on hirviömäinen, 1300-kiloinen musta villikarju nimeltä The Ripper. Mietittekö jonkinlaista eläintä nimetessänne yhtyeenne Black Tuskiksi (”musta syöksyhammas”), vai oliko inspiraationa kenties Kanadassa sijaitseva, samanniminen vuori?
– Emme ajatelleet mitään erityistä päättäessämme bändin nimestä. Ajattelimme useita vaihtoehtoja ja Black Tusk kuulosti sopivan voimakkaalta. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta haluaisin kyllä, tuohan kuulostaa asialliselta meiningiltä! Vuorestakaan en tiennyt ennen kuin etsin YouTubesta meidän videoita. Siitä lähtien olemme kilpailleet katsojamääristä sen kanssa. Hahaaa!
Olette kotoisin Savannahin kaupungista, Georgian osavaltiosta, eli samasta paikasta kuin Kylesa ja Baronesskin. Tunnetteko kyseisiin yhtyeihin tiettyä hengenheimolaisuutta?
– Savannah on kuin iso bändiperhe. Ennen vanhaan hengailimme yhdessä paljon enemmän, mutta nyt kun yhtyeemme ovat tulleet isommiksi en muista milloin viimeksi kaikki olisivat olleet samaan aikaan Savannahissa. Kaipaan joskus vanhoja aikoja, mutta näin on parempi. Ainakin joku meistä on aina maailmalla rokkaamassa.
Miksi Savannah? Miksi sludge? Miksi juuri siellä? Onko siellä mitään muuta?
– En ole aivan varma. Jotkut sanovat sen johtuvan säästä, jotkut vedestä ja jotkut mainitsevat syyksi elintavat. En tiedä. Olen aina asunut siellä, joten en tiedä muustakaan. Mikä se ikinä onkaan, ihmiset tuntuvat tykkäävän. On siellä muunlaistakin musiikkia. Siellä on itse asiassa vähän kaikkea, koska kyseessä on taidekaupunki. Asumme luovuuden sulatusuunissa.
Teidän musiikkinne on kuitenkin edellä mainittuja progeilijoita suoraviivaisempaa. Punkjuurenne lienevät vahvemmin esillä?
– Kyllä. Soitimme kaikki punkbändeissä ennen tätä. On vissiin melko ilmeistä? Mutta perustaessamme Black Tuskin halusimme tehdä jotain muuta.
Juurista puheen ollen, en ole kuullut ensimmäistä The Fallen Kingdom -julkaisuanne, ja hassua tuossa levyssä on se, että jossain paikoin se tulkitaan demoksi ja jossakin ensimmäiseksi albumiksenne. Voisitko selventää?
– Itse miellämme Fallen Kingdomin EP:ksi. Siitä on kohtapuolin tulossa uusintajulkaisu Hyperrealistin kautta. Se on 20 minuuttia pitkä ja hyvin raivokasta kamaa. Kuuntelin sitä tuossa joku päivä sitten ja huomasin edelleen pitäväni siitä. On hauska kuulla miten olemme siitä kehittyneet eteenpäin.
Miten kuvailisit tuota kehitystä?
– Hieman hitaampaa ja rokimpaa. The Fallen Kingdom on todella suoraviivaista ja kuten sanoit, punkimpaa.
Olen kuulevinani eräänlaista soundillista jalostusta uusimmalla Taste the Sin -levyllänne, ikään kuin tarkoituksena ei ollut niinkään kokeilla uutta vaan tehdä mahdollisimman eheitä kappaleita jo valmiiksi kehittämästänne peruskaavasta.
– Mitään kaavaa ei kyllä ole. Periaatteessa kirjoitamme sellaisia kappaleita, jotka kuulostavat hyvältä siinä hetkessä. Mikä meidän mielestä kuulostaa hyvältä on se mitä äänitämme. Tärkeintä on se mistä ME pidämme. Jos kadotamme tuon, kadotamme musiikin.
Oliko mitään erityistä mielessä kun lähditte studioon?
– Että juuri saisimme mielissämme olevat asiat äänitteelle. Se ei ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Siis sen päässä olevan jutun saaminen välitettyä niin, että se mitä äänipöydästä tulee ulos muistuttaa sitä niin tarkasti kuin mahdollista. Parhaimman tuloksen saaminen voi olla pitkäveteistä nysväämistä, mutta se on ehdottomasti kaiken vaivan arvoista, kun siinä onnistuu.
John Dyer Baizley Baronessista tekee kaikki levynne kansitaiteet. Voisitko kuvitella Black Tuskia ilman hänen visuaalista panosta?
– Niin kauan kuin hän itse haluaa jatkaa… en. Puhuimme juuri hänen kanssaan eikä hänellä tunnu olevan pienintäkään halua lopettaa yhteistyötä. Toimii meille.
Kerro jokaisen levynne kannessa esiintyvästä “Agathasta”.
– No, Agatha on periaatteessa sellainen nyökkäys vanhojen heviyhtyeiden suuntaan. Niillä oli useasti jokin visuaalinen hahmo, joka toimi bändin musiikin ja ajatusmaailman ruumiillistumana. Hahmottelimme John Baizleylle mikä mielestämme edustaisi meitä parhaiten. Agathan visuaalinen ilme on räätälöity jokaisen levyn teeman mukaan. Parilla viimeisellä julkaisulla hän on ollut ihmiskunnan syntien ruumiillistuma.
En ole nähnyt teitä livenä, mutta käsittääkseni kaikki yhtyeen jäsenet laulavat. Onko lauluosuudet jaettu tasaisesti kaikkien kesken, vai miten tuo toimii?
– Melko tasaisesti. Minä soitan rumpuja joten kaikissa kohdissa minun ei ole mahdollista huutaa mikkiin, mutta suurimman osan ajasta periaatteessa kuka tahansa meistä pystyisi hoitamaan vokaalit.
Miten tapasitte Howlin, jonka kanssa kierrätte paraikaa Euroopassa? Tunsitteko bändin ennen heidän sainaamista Relapselle?
– Tapasimme Howlin jätkät kiertäessämme vanhojen kavereidemme Skeletonwitchin kanssa. Tähän mennessä meidän ensimmäinen Euroopan kiertue on sujunut loistavasti, ja palamme halusta tulla takaisin. Jos siis Eurooppa haluaa meidät takaisin.
Black Tusk ja Howl Suomessa seuraavasti
26.2. Tavastia, Helsinki
27.2. Klubi, Tampere + Unkind.
http://www.myspace.com/blacktusk
http://www.myspace.com/howlheavymetal
http://www.myspace.com/unkindhardcore