Church of Misery & Fleshpress
6. Linja, Helsinki 17.3.2010
Japanilainen Church of Misery näyttää nauttivan vahvaa kulttisuosiota Suomessa. Stadin keikka myytiin ajoissa loppuun. Ovelle oli jätetty myytäväksi vaivaiset 30 pilettiä. Oulun keikka oli myös ennakkoon loppuunmyyty ja tuskinpa Lutakossakaan bändin tarvitsi soitella tyhjille seinille. Suosio on uskomatonta, siihen nähden, että CoM soittaa hyvin epäseksikästä musiikkia: hyvin perinteistä ensimmäisen aallon doomia, jonka lähin vertauskohta on 70-luvun hard rock -poljento. Onhan bändin uusimman lätyn nimikin blokattu suoraan Led Zeppeliniltä. Ja tietenkin ilmeinen Black Sabbathin diggailu. Sabbathin kuusi ekaa levyä on myös omissa kirjoissani pyhässä asemassa, mutta jotenkin minun on vaikea sulattaa Church of Miseryä doomiksi ripeän temponsa ansiosta.
Hidastempoista menoa keikalla edustivat lähinnä harvat introt ja pari lyhyttä väliosaa, muutoin bändi paiskoi menemään sellaisella kyydillä, että itse vihtahousu tippui jo ensimmäisessä mutkassa kyydistä. Olisin toivonut settiin Master of Brutalityn kaltaisia hitaampia vetoja. Houses of the Unholy -albumilla “rokkibändinä” soiva yhtye näytti ehdottomasti parhaat puolensa livenä. CoM tuuttasi tunnin sellaisella energian palolla, joista monet bändit puhuvat märissä päiväunissaan. Muutaman vuoden tauon jälkeen yhtyeeseen palannut vokalisti Yoshiaki Negishi veti kirjaimellisesti takki avoinna kung-fu liikkeitä ja rääkyi kurkkunsa kyllyydestä. Vaikka sanoista ei saanut muuta selvää kuin satunnaiset iskulauseet kuten I, Motherfucker, Born to Raise Hell, Shotgun Boogie jne. ei se menoa haitannut. Bändin todellinen tähti on kuitenkin kitaristi Tom “Satan” Sutton, jonka piiskaava leadkitarointi on juuri se seikka joka erottaa Church of Miseryn muista vastaavista bändeistä. Kuunnelkaa Master Heartache. Mr. Sutton veti sen kerralla studiossa narulle ja täysin yhtä varmasti hän soitteli livenä koko keikan. Valitettavasti mies on poistumassa bändistä tämän kiertueen jälkeen. Suttonin syy bändin jättämiseen ja muita mietteitä mm. bändin sanoituksista ja vaikutteista voit kuunnella Hybris-ohjelmasta tämän viikon ajan.
Kokonaisuutena Church of Misery voitti puolelleen skeptisesti ennakkoon bändiin suhtautuneen. Bändin energia, draivi ja raivokkuus oli suorastaan käsittämättömän kovaa.
Kuitenkin suuremman vaikutuksen minuun teki kotimainen Fleshpress, jonka keikkaa todistin myös ensimmäistä kertaa. Bändi esiintyi normaalista poiketen triona, mutta meteliä yhtyeestä lähti jumalattoman hienosti. Kutosen äänimiehille ja bändin miksaajalle täytyy kumartaa syvään. Soundeiltaan keikka oli täydellinen sludgemaiselle doomille. Lyhyt keikka esitteli Fleshpressin parhaat puoleet, todella tunnelmallisen doomailun ja murskaavan tehokkaat vauhtiosat. Bändin tasan puolen tunnin veto jätti odottamaan nälkäisenä bändin seuraavaa keikkaa pääsiäislauantaina Darksidessä yhdessä Throatin ja Hebosagilin kanssa. Valitettavasti Darksidellä tuskin päästään yhtä murskaavan ja tarkkan äänivallin lumoihin.
Tuoreen toimijan Blow Up That Gramophonen järjestämä kiertue oli Helsingissä täyosuma ja Kuudes Linja toimiva paikka vastaaville keikoille, kunhan soittoajat saadaan säädettyä inhimillisempään, päiväduunia tekeviä huomioivaan suuntaan.