Russian Circles soi entistä isommin ja rajummin

Seesteisemmistä tunnelmatuokioista pohjoista kylmyyttäkn henkivään metalliriffittelyyn venyvä instrumentaalitrio Russian Circles palaa Suomeen. Vuonna 2004 perustettu, kuusi albumia julkaissut chicagolaisyhtye esiintyy Tavastialla perjantaina 28.10. Haastattelin tulevan keikan tiimoilta kokoonpanoon vuoden 2008 Station-albumin aikoihin liittynyttä basisti Brian Cookia, joka vaikutti aikaisemmin myös Botchissa ja These Arms Are Snakesissa.

Äänititte kolme edellistä albumianne Brandon Curtisin johdolla Steve Albinin Electrical Audio –studiossa, Chicagossa. Uuden Guidance-levyn tuottajana puolestaan toimi Kurt Ballou, joka on tätä nykyä vähintään yhtä tunnettu tuottajana kuin Convergen kitaristina. Miten valinta osui Kurtiin ja minkälaista oli työskennellä hänen kanssaan?

– Aikaisemmin olemme vältelleet ilmeisimpiä raskaan rockin tuotantoon liittyviä ratkaisuja. Olemme olleet kiinnostuneita soundin tilallisista aspekteista ja Electrical Audion parhaita puolia on juuri se, että siellä tehdyistä äänitteissä tila on olennainen osa kokonaissoundia. Siellä äänitettyjä levyjä kuunnellessa voi melkeinpä nähdä mielessään miten soittimet on sijoiteltu huoneessa. Tuottaja Brandon Curtisin puoleen käännyimme puolestaan, koska vaikutuimme hänen omaa Secret Machines –yhtyettään varten rakentamasta monikerroksisesta soundista ja rikkaasta äänitekstuurista. Usean saman kaavan mukaan tehdyn levyn jälkeen halusimme kuitenkin jotain uutta. Halusimme voimistaa kaikkia ääniä. Halusimme liioitella. Valitsimme Kurtin koska hänen tuottamilla levyillä ääni on isoa, raakaa ja rajua. Saimme juuri sen minkä halusimme. Emme edes tarvinneet kommunikoida ideoitamme. Hän tuntui vaistomaisesti tietävän mitä haluamme.

Basso tuntuisi myös jytisevän kovempaa uudella levyllä.

– On se enemmän pinnalla kuin Memorialilla. Osaksi se johtuu varmaan Kurtin tyylistä työstää soundia, mutta suurempi vaikutus taitaa olla sillä, että olen alkanut käyttää Electric Guitar Companyn bassoa. Se puskee aikaisemmin käyttämiäni bassojani voimakkaammin esiin. Edellisellä levyllä käytin vanhaa Gibson Ripperiä joka kuulostaa mahtavalta yksinään, mutta tuppaa katoamaan miksauksessa. Siitä syystä en ole ikinä voinut käyttää sitä livenä ja levyttäessämme en lopulta koskaan saanut siihen toivomaani potkua ja preesensiä, vaikka koetimme vääntää sitä kovemmalle miksauksessa. Tästä opimme sen, että vaikka jokin kuulostaa hyvältä sellaisenaan, se ei välttämättä toimi bändikontekstissa.

[youtube VKJVYQtkPnc 720]

Minkälainen teidän biisinkirjoitusprosessi on yleisesti ottaen?

– Minä ja Mike (Sullivan) kasaaamme riffejä ja lähetämme niitä toisillemme ja Davelle (Turncrantz) mp3:ina. Kappaleeseen päätyvät riffit ovat oikeastaan 95% Miken käsialaa, mutta testaamme yhdessä kaikkia. Mike ja Dave hahmottelevat sitten biisirakenteita, tekevät demot ja lähettävät ne minulle. Sen jälkeen lennän Chicagoon jossa keskitymme yhdessä bändinä työstämään biisejä ja brainstormaamaan. Biisit elävät ja käyvät läpi monia vaiheita aina siihen pisteeseen asti kun rupeamme äänittämään raitoja studiossa.

Teittekö mitään eri tavalla Guidancen suhteen?

– Tällä kertaa otimme asiaksemme soittaa joitakin kappaleita livenä ennen studioon marssimista. Näin saimme paremmin tuntumaa niihin ja huomasimme mikä toimii ja mikä vielä kaipaa parantelua.

Russian Circlesin kappaleet yltyvät useasti melko metalliseksi riffittelyksi. Mistä metalliyhtyeistä te kaikki kolme pidätte yksimielisesti?

– No, olemme kaikki yhtä mieltä klassikoista. Kukaan ei valita jos keikkabussissa soi Ride the Lightning, Slaughter of the Soul tai Reign in Blood. Mitä tulee uudempaan metallimusiikkiin, fanitamme kaikki Craftin Fuck the Universea, Gorgorothin Twilight of the Idolsia ja Power Tripin Manifest Decimationia.

Sanoituksia teillä ei juuri ole, mutta onko kappaleiden nimien taustalla mitään tarinoita?

– Kappaleiden nimet kumpuavat ihmisistä, paikoista ja asioista, joilla on ollut merkitystä meille kun olemme säveltäneet ja äänittäneet albumia. Emme mielellään kerro niiden merkityksistä ja taustatarinoista, koska emme usko sen tuovan mitään lisäarvoa kuulijoille. Teen kuitenkin poikkeuksen 309:n suhteen, koska olemme puhuneet siitä aikaisemmin. 309 on Winnipegissa sijaitsevan Royal Albert Armsin hotellin huone. Hotellilla on kiehtova historia. Ennen Suurta lamaa se oli tasokas, matkustaville liikemiehille suunnattu hotelli. Asuinalueen asteittaisen autioitumisen ja köyhtymisen takia paikassa asui ennen pitkää lähes pelkästään huumeaddikteja ja prostituoituja. 80-luvulle tultaessa paikka oli totaalisen ränsistynyt ja kaupunki suunnitteli rakennuksen purkamista. Eräs varakas winnipegiläinen päätti kuitenkin ostaa hotellin, koska piti rakennusta historiallisena maamerkkinä ja säilyttämisen arvoisena. Hän hääti kaikki vanhat asukkaat ja alkoi järjestää keikkoja hotellin baarissa. Majoitustoiminnasta hän ei kuitenkaan ollut lainkaan kiinnostunut ja pyrkikin tekemään hotellissa yöpymisen mahdollisimman epähaluttavaksi. Rapistuvalle julkisivulle ei tehty mitään ja halvalla kalustetuista huoneista pyydettiin satoja dollareita per yö. Yksi hotellin viimeisistä asukkaista asui huoneessa 309. Eräänä päivänä hän ilmoittautui poliisille ja kertoi epäilevänsä murhanneensa jonkun. Poliisi löysi asunnon kylpyammeesta miehen ruumiin, jolta oli poistettu pää, raajat, sukuelin ja muutkin elimet. Asukas oli löytänyt ruumiin ryyppyillan jälkeisenä aamuna, mutta ei muistanut edes tavanneensa koko miestä. Asunnosta löydettiin kuitenkin myöhemmin valokuvia kahdesta miehestä viettämässä aikaa yhdessä. Kerran promoottori vei meidät keikkamme jälkeen huoneeseen ja tuntui siltä kuin olisi kävellyt Hohdosta tuttuun pahamaineeseen huoneeseen numero 237. Nimi 309 sopii kappaleen kolkkoon ja pahaenteiseen tunnelmaan täydellisesti.

[youtube vdPJ1d-p3MU 720]

Memorial-albumin päättävä nimiraita tuntuisi olevan ainoa kappaleenne jossa on laulua. Siinä toimii vierailevana vokalistina Chelsea Wolfe. Miten  yhteistyö hänen kanssaan sai alkunsa?

– Kiersimme yhdessä Chelsean kanssa Emproksen ilmestyttyä ja tuli välittömästi sellainen tunne, että olimme löytäneet sukulaissielun. Päätimme tehdä jotain yhdessä tulevaisuudessa ja siitä muotoutui Memorial. Pidän valtavasti tuosta laulusta ja olen nauttinut niistä muutamista kerroista kun olemme päässeet esittämään sitä Chelsean kanssa. En kuitenkaan näe meidän rekrytoivan muita vierasvokalisteja tulevaisuudessa. Meillä on jo nyt paha tapa säveltää kappaleita, jotka ovat niin monimutkaisia ettei niitä pysty esittämään livenä. Turha siis tehdä asiaa vielä mahdottomammaksi lisäämällä niihin laulua. Monilta jää muuten jostain syystä huomioimatta että myös Emprosilta löytyvässä Praise Be Man –kappaleessa on laulua.

Mistä pidät vähiten/eniten kiertämisessä?

– Olen onnellisimmillani kun olen kiertueella. Pidän tarkoituksenmukaisuuden tunteesta ja siitä, että ollaan jatkuvasti liikkeessä. Pahinta kiertämisessä on se kun soittaa huonon keikan. Kestää vuorokausi ennen kuin pystyy ikään kuin sovittamaan tekonsa seuraavalla keikalla. Mutta epäonnistumisia seuraavat keikat ovatkin yleensä kiertueiden parhaita. Huonoja keikkoja tarvitaan siis jotta voisi paremmin arvostaa niitä hyviä.

Minkälaisia ajatuksia herättää Suomeen palaaminen?

– Rakastan Suomea. Toivoisin voivani viettää enemmän aikaa siellä. Viimeksi olimme siellä Chelsea Wolfen kanssa. Se oli hauska keikka. Vahvin muistoni siitä illasta oli se kun kuulin hänen kitaristinsa tiputtaneen vahingossa vuokravahvarin lattialle. Kalliimpi kommellus siinä.

Russian Circles –nimi tulee ilmeisesti jostain jääkiekossa käytettävästä treenikuviosta. Oletteko lätkäfaneja?

– Mike ja Dave ovat intohimoisia lätkäfaneja. He pelasivat sitä nuoruudessaan ja pelaavat sitä yhä. Suhtaudun yleisesti ottaen melko ristiriitaisesti urheiluun paitsi jos kyseessä on amerikkalainen jalkapallo. En vain suhtaudu siihen ristiriitaisesti, vihaan sitä sydämeni kyllyydestä.

Enter, Station, Geneva, Empros, Memorial, Guidance… Loppuuko maailma kun julkaisette levyn, jonka nimessä enemmän on yksi sana?

– Jos tässä vaiheessa julkaisemme albumin jonka nimessä on yhtä useampi sana tulkitsisivat ihmiset sen jonkinlaiseksi käännekohdaksi urallamme. Meidän lienee siis pakko pysyä yhden sanan kaavassa.

Russian Circles esiintyy Tavastialla perjantaina 28.10. Keikalle kannattaa saapua ajoissa, sillä lämmittelevänä aktina nähdään myös äärimmäisen kiinnostava tapaus. Mm. Monon, Anthraxin ja Broken Social Scenen levyillä soittaneen sellisti Alison Chesneyn yhden naisen projekti Helen Money manaa säröisen kiehtovaa riffiä ja äänimaisemaa esiin soittimestaan.

[youtube rMCP4xtB_T0 720]