Hiljattain debyyttinsä julkaissut Red Number Two ei turhia hätiköi. These Things Take Timea edeltänyt Into The Center Of The Earth -EP ilmestyi jo vunna 2006. Huolellinen kypsyttely on kantanut hedelmää, ainakin mikäli on kritiikkeihin uskomista. Oliko urakka kaiken vaivan arvoinen, ja miltä tulevaisuus näyttää esikoislevyn syntymän jälkeen? Noise.fi jututti Juha Luomalaa ja kyseli yhtyeen kuulumisia.
Kertokaa lyhyesti, keitä te olette. Yhtyeen nimi on herättänyt kysymyksiä. Mitä Red Number Two ensisijaisesti tarkoittaa?
– Olemme melko sekalainen kuusikko, jonka musiikilliset fantasiat törmäävät bänditreeneissä yhteen. Tämän yhteentörmäyksen tuloksena on viiden vuoden aikana syntynyt pari promoa ja nyt ensimmäinen kokonainen albumi. Keikkojakin on tullut soiteltua jonkun verran. Kaipa meidän visiota voisi kiteyttää niin, että yritetään tehdä jotain mitä kukaan ei ole koskaan tehnyt ja vielä paremmin kuin viime kerralla.
– Red Number Two -nimi ei viittaa oireilevaan suolistoon ainakaan ensisijaisesti, vaan kyseessä on abstrakti sanamuodostelma, jonka on tarkoituskin herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Näin ollen, kaikki nimelle keksityt selitykset ovat yhtä hyviä. Annamme ihmisille vapaat kädet luoda sille merkityksiä; myös niitä alatyylisiä!
These Things Take Time -levy tuli ulos kolmen vuoden puurtamisen jälkeen. Teitte kaiken alusta loppuun asti itse. Arvostelut ovat olleet mairittelevia. Onko takki tyhjä? Kannattiko?
– Heh, no kannatti! Joo nyt tuntuu, että on saanut työlle jotain palkkaa, kun on lukenut noita arvosteluja ja kuullut ihmisten kommentteja. Itse tekemisessä oli tärkeintä, että oppi koko ajan eikä voinut syyttää ketään ulkopuolista.
– Matka oli kuitenkin vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä tämän levyn suhteen. Sen varrelle mahtuu paljon tunteita: surua, iloa, kuolemaa ja elämää. Ne on tiivistetty tuohon pakettiin 45 minuuttiin. Kiinnostus tähän levyyn itsellä on jo hyvin vähäinen ja Keljonkankaan treeniksellä punotaan jo uusia mielenkiintoisia juonia kakkoslevyä varten.
Studionne sijaitsee entisen teurastamon tiloissa. Toiko se jotain tiettyä inspiraatiota tai fiilistä levylle?
– Tottakai! Meillä on tosi mahtava tila siellä, johon kuuluu soittohuoneen lisäksi tarkkaamo/oleskelutila ja iso varastotila. Siellä on lämmin tunnelma, mutta välillä ajatus entisestä teurastamosta vähän kylmää. Joskus kun yön hiljaisina hetkinä oli siellä äänittämässä niin tuli kiire kotiin kun ullakolta alkoi kuulua ääniä. Vaikea sanoa kovin suoraan miten se vaikutti levyyn, mutta ei ole voinut olla vaikuttamattakaan! Myös läheisen metsäpuron jyrkänne toimi mahtavana hengähdyspaikkana; uskomattoman kaunis ja jylhä paikka.
Perustitte julkaisua varten oman levy-yhtiön. Onko Sevastopol Records pystytetty vain omaa yhtyettänne varten vai onko tarkoituksena kiinnittää muitakin bändejä?
– Katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että sen kautta julkaistaan vain oman bändin ja mahdollisesti sivuprojektien tuotoksia.
Kuinka tästä eteenpäin – mitkä ovat yhtyeen lähitulevaisuuden suunnitelmat?
– Meillä on jo hyvä visio jatkosta. Aiomme viedä kaikkia ideoita vielä vähän pidemmälle ja soundia uniikimpaan suuntaan.
– Debyyttilevyn loistava vastaanotto on antanut paljon itsevarmuutta ja luulen että tulossa on kokeilevaa matskua ja ehkä myös niitä kaikkien kaipaamia hittejä! Keväälle taitaa siunaantua ihan mukavasti keikkoja ja kesäfestareille olisi hieno päästä soittamaan.
Red Number Two on ennättänyt tehdä myös tyylikkään videon The Glass Walls -kappaleeseen. Antaa Juhan vielä lyhyesti pohjustaa, millaisesta videosta oikein on kyse.
– Kyseinen video on kuvattu neljän euron budjetilla Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Neljä euroa meni siihen kun kuvaaja/ohjaaja Anssi Jokiranta osti leivinpaparia raksavalojen eteen saadakseen halutun kaltaista pehmeää valoa. Kuvattu yhden päivän aikana ja todella hauskaa oli. Anssi ja toinen kova tekijä aikovat kuvata meille uuden videon tai peräti kaksi uutta videota ihan lähikuukausina.