Vuonna 2003 perustettu Ramesses koostuu kahdesta entisestä Electric Wizard -jäsenestä, Tim Bagshawista ja Mark Greeningistä sekä mm. Lord of Putrefactionissa vaikuttaneesta Adam Richardsonista. Doomia, death metalia ja huuruista psykedeliaa sekoitteleva trio saapuu lauantaina ensimmäistä kertaa Suomeen lauantaina 23.4. Haastattelussa yhtyeen basisti-vokalistina toimiva Richardson.
Kun Mark ja Tim oli jättänyt Electric Wizardin ja rupesitte tekemään ensimmäisiä Ramesses-kappaleita, oliko ajatuksena tehdä jotain raskaampaa kuin aikaisemmat projektinne?
– En usko meillä olleen mitään tiettyä suunnitelmaa. Kaikki tapahtui hyvin luonnollisesti. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin tekemisiimme. Jammaillan killeririffejä ja synkeitä säveliä, uppoudutaan transsiin ja ruvetaan lausumaan riimuja ja loitsuja. Näin määrittyy alitajuisesti se maaginen polku, se näkymätön virta jota seuraamalla syntyy uusi kappale. Näin aloitimme ja näin toimimme edelleen. Me emme pyri olemaan erityisen raskaita tai ovelia. Meillä ei ole sääntöjä tai agendaa. Me teemme kaikki mitä haluamme ja se on lakimme.
Yhtenä peruselementtinä tuntuisi kuitenkin olevan death metal -vaikutteet. Oletteko diggaileet death metallia alusta saakka?
– Vain minä ja Tim pidämme death metalista, ja lähinnä vain varhaisesta kamasta kuten esimerkiksi Winteristä, Autopsystä, Nihilististä, Bolt Throwerista ja Dissectionista. Ja joo, me rupesimme kuuntelemaan sitä ihan alussa. Death metalia ja muiden genren elementtejä tulee mukaan fiiliksestä riippuen. Se ei ole koskaan kovinkaan tietoista. Me vain kanavoimme Äiti Luonnon viboja RIFFIN avulla!
Teidän soundista tulee vähän mieleen vanhat Peaceville-bändit. Erityisesti Anatheman, Cathedralin ja Paradise Lostin varhaisimmat tuotokset, joilla oli vielä muhkean raskas soundi ja örinävokaaleja. Jotenkin tuntuu että nykyään, kun kaikki intoilevat jostain old-school doomista, tuo 90-luvun alun brittiskene tuppaa olemaan melko ylenkatsottu. Onko sen ajan yhtyeillä ollut vaikutusta Ramessesin soundiin?
– Vuonna ’88 soitin Lord of Putrefaction -nimisessä bändissä. Me olimme yksi doom/death-genren syntyyn vaikuttaneita yhtyeitä. Tuolloin brittivaikutteeni olivat Paradise Lostin, Carcassin ja Bolt Throwerin ensimmäiset demot ja LP:t. Mielestäni Paradise Lost sai koko tuon meiningin kiteytettyä parhaiten Lost Paradise -debyytillään, joka vaikutusvaltaisena merkkiteoksena peittoaa kirkkaasti kaikki sitä seuranneet tuotokset. Tuo 80/90-lukujen taitteen britti-undergroundin soundi oli mahtavaa. Ja niin olivat huumeetkin!
Aikaisemmilta levyiltä löytyy myös säröttömämpiä, seesteisimpiä hetkiä mutta viime vuonna ilmestynyt Take the Curse on melko armotonta ja murskaavaa synkistelyä alusta loppuun. Olitteko erityisen pahalla tuulella tehdessänne levyä?
– Kyllä! Take the Curse on melko brutaali kokoelma riffejä eikö vain? Meillä oli aika paljon piruja manattavana tuolla levyllä. Lopulta kaksi vuotta viivästyneen levyn työstö eteni tuskallisen hitaasti. Se oli kaikkine säätöineen kuin joku mielipuolinen kauhunäytelmä. Kaikki tuo kiukku ja turhautuminen on mielestäni kuultavissa levyllä. Seuraava albumi Possessed by the Rise of Magik tulee kuitenkin sisältämään enemmän kevyempiä hetkiä kuin millään aikaisemmalla levyllämme. Siellä on toki murskaavuuttakin mutta myös bluesia ja chiaroscuromaisesti pimeän ja valon kontrasteja. Siinä on myös enemmän kokeilevuutta eri soittotyylien ja äänitystekniikoiden suhteen. Me kehitymme bändinä planeettamme vetäessä viimeisiään.
Kuinka paljon maailman yhä surkeammaksi yltyvä meininki vaikuttaa musiikkiinne?
– Kauniin maailmamme väistämättömästä tuhosta laulamisessa ei ole oikein mitään mieltä enää. Sehän olisi kuin päivittäisten uutisten toistoa. Kirjoitin maailmanlopusta jo 25 vuotta sitten. On liian myöhäistä kirjoittaa tuollaisesta enää. Maailmanloppu on jo täällä.
Take the Cursella voi kuulla erinäisiä kauhuleffasämplejä. Mikä on menestyksekkään sämplejen käytön salaisuus?
– Kannattaa olla omintakeinen siinä miten niitä käyttää ja niissä pitää olla vahva konteksti vaikka olisivat kuinka obskyyrejä. Me annamme aina magian päättää sämplejen lopullisen sijoituksen ja pituuden. Se toimii aina!
Voisitko kertoa esimerkkejä leffoista joita olette käyttäneet lähteinä?
– Olemme käyttäneet pätkiä klassisista Hammer-leffoista kuten Dracula AD1972 ja Blood from the Mummy’s Tomb sekä hieman obskyyrimpiä hetkiä TV-sarjoista. Yritän myös jollain tapaa sekoittaa vokaalejani sämpleihin, mikä tuo uuden ulottuvuuden kappaleen tunnelmaan.
Mitkä ovat suosikkileffanne?
– Vanhat 60-80-lukujen kauhuleffat! Musiikissamme voit kuulla monia suosikkejamme. Mark pitää Manaajasta, Tappajahaista, Halloweenistä, ja Friday the 13th:istä. Minä ja Tim pidämme vanhasta Hammer-kamasta, Mark of the Devilistä, The Living Dead at Manchester Morguesta, suurimmasta osasta italialaisista ja Romeron zombileffoista, Hellraiseristä, The Thingistä ja Tom Bakerin jutuista kuten kulttileffa The Mutationsista. Tsekatkaa se! Klassikko!
Negative Reactionin kanssa tekemältänne splitiltä löytyvässä Ramesses II -kappaleessa on aivan nerokas rumpusoundi ja komppi! Muistatteko miten tuo syntyi?
– Kyllä. Mark käytti messinkistä piccolo-virveliä, aikaansaadakseen tuon mielettömän paukahdusäänen. Hän keksi tuon killerikompin kun ensimmäistä kertaa jammailimme biisiä. Onneksi tuo virveli on historiaa. Ei siksi ettei se kuulostanut hyvältä, vaan siksi että me saimme siitä tinnitusta. Mark on lujimmin lyövä rumpali mitä tiedän!
Kertokaa teidän tulevasta kaksitoistatuumaisesta julkaisusta Chrome Pinealistä. Jossain luki että se on ”kymmenenminuuttinen 60-lukulainen tutkielma”. Eli häh?
– Jaa. Kaipa se nimiraita on juuri tuollainen. Äänitimme sen Take the Curse -sessioiden lopulla, kun trippailimme vielä tavallista enemmän. Veimme tuon tripin vielä pitemmälle studio-olosuhteissa. Blazoned Fauna ja Men of Horror taas ovat peräisin Possessed by the Rise of Magik -sessioista ja ne ovat täysin eri maata. B-puolella on sitten Tanskassa 2007 äänitetyt liveversiot The Tombista, Before the Jackalsista ja Black Dominasta. Possessed by the Rise of Magik ilmestyy kuukausi Chrome Pinealin jälkeen ja se on taas ihan erilaista -spiraalimaisen maaginen trippi, jonka inspiraationa toimi legendaarisen Austin Osman Sparen taide. Hän on meidän oppi-isämme! Tutustukaa!
Ramesses esiintyy lauantaina 23.4. Kuudennella Linjalla. Lämmittelijänä toimii Herem.
HUOM! Soitto alkaa jo 20:30!
http://www.hcp-industries.demon.co.uk/ramesses/
http://www.herem.net/