Radiopuhelimet : Kosminen Tiedottomuus – “Yhtyeen musiikillisesti rikkainta antia yli kymmeneen vuoteen.”

(If Society 2020)

Radiopuhelimet on tullut 15. kokopitkään albumiinsa. Melko tarkalleen 30 vuotta suomi-hardcoren kulmakivi K.O.:n ja 20 vuotta “Oulu On Kaupungin Nimi” -albumin jälkeen julkaistava “Kosminen Tiedottomuus” esittelee kypsyneen mutta tyylilleen uskollisen, takuuvarman yhtyeen.

Uusi Mahdollisuus on avauskappaleena väkevä, vaikkakin vähän turhankin standardimainen roketti. Kappaleen sanoitukset ottavat tosin hykerryttävällä tavalla kaikupohjaa 20 vuoden takaisen “Oulu On Kaupungin Nimi” -albumin “Vaisto Vie”-biisistä, jossa iän mukanaan tuoman kypsymisen myötä enää jokaista virhettä ei tarvinnut tehdä uudelleen. Ja mitä vielä… Uuden Mahdollisuuden koittaessa 20 vuotta tuotakin vanhempana kaikki nuo vanhat virheet tehdään uudelleen lisästen kanssa, mutta silti täynnä ylpeyttä ja häpeilemättä. Rullaavuudestaan huolimatta kappale jää kuitenkin ennalta-arvattavuudessaan ehkä koko albumin heikoimmaksi biisiksi. Rokkaahan se silti, rokkipianossakin kun on mm. Kauko Röyhkän ja J. Karjalaisen yhtyeestä tuttu Pekka Gröhn.

Avausbiisin keskinkertaisuuden jälkeen sedät onnistuvat kuitenkin yllättämään freesiydellään. Vengosti ja voimalla groovaava, Pekka Tuomen komeilla saksofoneilla kuorrutettu ufohavainnointitarina Lappajärvi-75 tuo mieleen “Tänään!”-albumin rujon svengaavuuden ja “Avaruus”-albumin Enteitä-kappaleen. Naapurit funkkaa ja rähisee puolestaan kyprokkiseinän äänieristysomainaisuuksia uhmaten “Puhelimille” vuosien takaa tutulla ja takuuvarmalla perspotku-draivilla. Sielun Veljet -henkisestä introsta starttaava Hailuoto 2 on taas asiallisen laadukkaasta noise-rock-taustasta ponnistava ja hienosti moukaroivaan kiitoon äityvä biisi. Ensimmäisen kerran ‘Radiopuhelimet’-kirjassa tekstimuodossa vuonna 2006 julkaistu absurdin kiihkeä tarina kertoo monologiasuun puetusti kuvitteellisesta riitatilanteesta, jossa Rampella, kovalla työmiehellä menee pahemman kerran sukset ristiin kumppaneidensa kanssa. Siinä sitä on sitten setvimistä kerrakseen.

Albumin tarttuvimpien biisien joukkoon nousee ehdottomasti raskassoutuisempi Vankifarmilla, joka on Fugazin ja varhaisen Rollins Bandin tyyppisesti junttaava, voimallisen verkkaisesti runnova groovepala. Vuoden 1998 “Hiljaista!” -albumin Hän Katoaa -kappaleen tyyppisen rytmiikan meluisan avantgarderokkauksen takaa sisään hivuttava Vanhus ja Piru kasvaa puolestaan hienosti päälle kuuden minuutin mittaisella matkallaan. Kappale perustuu enemmänkin maalailevalle tekstin kannattelulle kuin voimariffeille, mikä toimii sinällään mainiosti. Kappaleen loppuosiossa esiin tulevat Tuomen soittamat puhaltimet paisuttavat biisiä juuri oikeista kohtaa. “Radiopuhelimet Rakastaa Sinua” -levyn raskaspoljentoisen Salaisuuden musiikillinen serkku, miltei Thin Lizzy-mies Brian Robertsonin aikaisen, vuosimallin 1983 Motörheadin ottein riffittelevä Oma Tie on taas raskainta Radiopuhelimia miesmuistiin. Kakofoniset urut kappaleen outrossa tuovat tosin hienon auditiiviseen ristiriidan sotkemaan kyseistä mielikuvaa.

Oivallisena kontrastina raskaammalle poljennolle Mällisen säveltämä, pianovetoinen, älykkäästi kohteelleen vittuileva Yhtiön mies on tyylillisesti kevyeltä musikaaliteokselta vaikuttava biisi, joka sinällään on tyylillisesti Radiopuhelimille uusi, oikein toimiva ja tuore musiikillinen aluevaltaus.

Radiopuhelimien pitkäaikaisena yhteistyökumppanina tunnetun teatteriohjaaja Juha Hurmeen sanoittama Jeesus Kristus ja Ateisti on sitten taas pelkistetysti junttaavaa noise-bluesia. Vaikka kappaleena se ei yllä albumin parhaimmistoon, eikä sen sanoituskaan kovin hyvin tunnu istuvan Mäen suuhun, perustelee biisi silti paikkansa kokonaisuudella. Tämän jälkeen tunnelman muuttaa keveämmäksi hyvin svengaava, lennokkaan duurivoittoinen Supertietoisuus, joka on sitten jo lähempänä jotain fuusiopoppia ja suoran linjan taiderockia. Sillä kuullaan jopa melodinen kitarasoolo!

Yhtyeen aiempien levyjen meluisat ja avantgardemmat piirteet ovat muuttaneet muotoaan seesteisempään ja ennalta-arvaamattomampaan muotoon. Sikäli esimerkiksi acapellana yllättävänkin hienosti toimiva päätösraita Vankifarmilla 2 on ehkä rohkeinta Radiopuhelimia, mitä koskaan on kuultu. Post-modernilta orjalaululta kuulostava epäkuorokappale päättää levyn jämäkästi ja vakuuttavasti.

Vaikka yllätysmomentit Radiopuhelimien musiikista ovatkin ehkä vähentyneetkin levy levyltä, voisi oikeammin luonnehtia, että ne ovat jalostuneet hienovaraisempaan muotoon. “Kosminen Tiedottomuus” -albumin eräänä merkittävimpänä erona parin vuoden takaiseen “Saastan Kaipuu” -pitkäsoittoon on se, että 80- ja 90-luvun tyyppiseen meluisaan kaahaukseen yhtye ei uutukaisellaan yritä minkään näköistä paluuta. Tämä tuntuu kuitenkin yhtyeen tarjoamia eväitä vuonna 2020 maistellessani varsin perustellulta ratkaisulta. Kyseessä on allekirjoittaneen mielestä musiikillisesti rikkain ja onnistunein Radiopuhelimet -kokonaisuus sitten vuonna 2007 julkaistun, upean “Viisi Tähteä” -albumin. Melkein tämäkin teos ansaitsi viisi, vaan ei sitten aivan kuitenkaan.

4/5

“Radiopuhelimien “Kosminen Tiedottomuus” -albumi julkaistaan 14.2.2020