Pelle Miljoona Band : Kaakon toteemi – “Pöllön ja vanhojen Haminan tovereiden touhuilut”

Petri Tiilin uusin kokoonpano, Pelle Miljoona Band on julkaissut debyytti-LP:nsä, “Kaakon Toteemi“. Tiedote kertoo, että Pelle Miljoona Band koostuu Pellen synnyinkaupungin, Haminan muusikoista. Yhtyeen kokoonpanosta varsinkin kitaristi Hapa Tynin kanssa Pelle on soitellut endimmäistä kertaa jo teini-ikäisenä.
PMB:n Basson varressa on Timo Hyle ja rummuissa Jusa Lampikari, Pellen hoitaessa tällä kertaa proggiksessa pelkät laulut.

Hieman The Agentsien sinisiin kesäyön säveliin nojaava “Elossa ja läsnä” olisi biisinä erinomaisuutta hipova, mutta Pellen huojuvasti ja rytmisestikin varsin epätarkasti tulkitsemana jää kauas potentiaalistaan. Lohdullista Suomi-melankoliaa tarjoileva “Auringonlaskun kullassa” nasevasti tarttuvine kertosäkeineen toimii jo pykälää paremmin. “Amerikkalainen ystävä” kuuluu albumin vahvimpiin kappaleisiin reipastempoisine ja uljaasti vaikkakin hieman ylikorostetun jykevästi kajahtavine kertseineen. Kokonaisuuden hempeämpää osastoa tarjoilevan “Kuin kuuta nousevaa” kaunis, kantava melodiakulku menee valitettavan kuonolleen huolimattomasti keskenään sovitettujen Pellen ja kertosäkeistöissä päälauluja laulavan laulajattaren välillä.

Rautalanka-twistinä etenevä “Pakenee varjoaan” ja edellisen kesän soolokeikoilla kuultu, nykypäivän hirveyksiin varovasti kantaa ottava “Rakkaus on lämmin lies” ovat kokonaisuudessaan albumin eheimpiä suorituksia. Sinällään tarttuvasti kehrääviin aineksiin rakennettu “Sama vanha laulu” sortuu Pellen yksiulotteisen tökerösti moniulotteisia geopoliittisia asioita sohivan tekstin myötä. Pellen myöhempien aikojen maailmanmusiikin loputtomalla matkalla “Señor Katharsis” ja ska-vetoinen, kornisti sanoitettu “Tyttö Parvatin laaksosta” edustavat niin biisin kuin toteutuksenkin osalta C-luokan versiota Pelle & Rockers -albumin, “Brooklyn – Dakar” pirtaan kuuluvistaa biiseistä. Lempeästi leijuva ja nimestä huolimatta kliseet kauempaa kiertämään kykenevä “Rock rauha rakkaus” ja albumin bossanovalle tuoksahtava albumin nimibiisi nostaa albumin profiilia sen loppumetreillä.

“Kaakon Toteemin” lopputulema on kieltämättä pettymys, koska sen biisit ovat sinällään sävellyksinä hyvätasoisia. Kompastuskiveksi koituu isossa kuvassa äänitteen demomaisuus: Pellen vokaaliosuuksien liiallinen lepsu lonkalta heitto ja nuotista tai rytmistä ohi kiilaava rykiminen, mikä taas vaikuttaa ulkoa päin katsottuna valitettavan huolimattomalta puolisuorittamiselta. Maailmoja syleilevien lyriikoiden metaforien paikoittainen korniuden ja jopa luokattomuuden puolelle lipsuminen ei myöskään paranna asiaa. Myös bändin rytmisoitto olisi paikoin vaatinut muutaman lisäoton ja parin biisin kohdalla tempojen hienosäädön, että paketin olisi saanut äänitysolosuhteissa jämäkämpään kuosiin. Tällä kertaa tietynlaista tuoreutta mukaan tuovaksi tarkoitettu rentous, autenttisuus ja amatöörimäisyys kuuluvat albumin viimeistelyssä juuri sillä väärällä tavalla.

2/5