Stadin ensimmäisiin ja legendaarisimpiin punk-yhtyeisiin lukeutuva Nolla Nolla Nolla pisti pillit pussiin melko tasan 45 vuotta perustamisensa jälkeen ja tyylillä. Tämä tapahtui lauantaina 13.4.2024 Helsingin Kallion Kuudes Linja -klubilla. Vaikka alkuillasta sali ammottikin tyhjyyttään, väkeä lauantai-illan rientoon valui vanhan leipätehtaan sisäpihalta klubille pitkin iltaa yhä enenevässä määrin. Ja vaikka “Kutonen” ei tullutkaan lopulta aivan täyteen, ei tämä paikalle pogoamaan tullutta, laajan ikähaitarin omannutta saattoväkeä haitannut.
Illan aloitti Tampereen hardcoren väriläiskä ja antiteesi puuduttavan geneeriselle nykypunkille, Hautaustoimisto. Yhtyeen yrmy ja vanhan liiton hardcoren puolelle asteen jos toisenkin kallistuva, ronski crust-vivahteinen remellys oli ilahduttavaa kuunneltavaa ja katseltavaa tuoden ajoittain mieleen muinaisen Unicefin raakuuden. Seuraavana lavalle noussut Jaanat oli taas mielenkiintoinen fläsäri takaisin 1990-luvun alku-CMX:n ja Karkkiautomaatin grungahtavan progressiiviseen räimeen pariin. Yhtyeen laajalle skaalalle ulottunut repertoaari toi pontta, söpöstelyä ja intoa illan suoraviivaisemman tarjonnan keskelle.
Viimein oli vuorossa Nolla Nolla Nolla. Yhtyeen alkuperäisestä, vuosina 1979-1982 vaikuttaneesta kokoonpanosta mukana lopun aikojensa kokoonpanossa olivat koko muu alkuperäismiehistö paitsi vuonna 1993 menehtynyt laulaja Jore Vastelin (mm. Musta Paraati ja Silmät). Tuohon lavalle nousseeseen jäsenistöön kuuluvat kitaristit Pete Ehrström (mm. Kadotetut) ja Make Timonen, basisti Haba Ehrström (mm. Kadotetut) sekä rumpali Ykä Knuuttila (mm. Musta Paraati ja Shadowplay). Joren yhtyeen riveissä korvasi yhtyeen 2012 tapahtuneesta paluusta lähtien vokalistin tonttia hoitanut Klaus Edvards.
Tasaisesti koko uransa mittaiselta taipaleelta biisejä tiputelleen veteraaniyhtyeen keikka alkoi kelvollisesti, ja pienestä alkukankeudesta aiheutuneen yhteissoiton yskähtelyn jälkeen yhtye pääsikin hiljalleen kiinni oivalliseen keikkavireeseen. Kaikesta huolimatta keikka ei tuntunut erityisemmin sen spektaakkelimaiselta huolimatta siitä, että siihen päättyi merkittävä osa helsinkiläistä punk rock -historiaa. Kokeneiden Nollien lavapreesens oli määtätietoisen fokusoitunut olennaiseen, koruton ja loppuun saakka hillityn jämäkkä.
Ja vaikka ‘Nollien’ kappalemateriaali ei koskaan ehkä ollutkaan kauttaaltaan aivan priimaa, toimivat biisit mainiosti liveolosuhteissa yhtyeen viimeiselläkin keikalla. Tätä aiemmin allekirjoittanut oli nähnyt yhtyeen kaksi kesää takaperin Vallilan Biergartenin ulkolavalla. Sitä aiemmin ‘Nollien’, oman bändini, Hot Kommunistin, J.M.K.E:n ja Rattuksen yhteiskeikalla edesmenneessä Nosturissa 2016. Päätöskeikallaan ikämiesviisikko esiintyi hyväntuulisena, tiukasti hommaansa orientoituneena.
Kuin ennalta varoittaen tulevasta yhtye käynnisti setin erinomaisen puhuttelevalla katu-reggaella, “Kolme tuntia”. Ironisena jatkumona tälle ‘eläköityvä’ punk-yhtye latasi perään nuoruusvuosiensa kestosuosikin, “Vanhuus” ja sen perään puhuttelevan “Leikin loppu”. Yleisö oli mukana alusta lähtien, ja leikkimielinen Stadi-punkin edelläkävijä sai osakseen riehakkaat suosionosoitukset. ‘Punks toon’ aihepiiriä jo vuosia liikettä aiemmin sivaltanut “Lähelle” onnistui jälleen kerran olemaan ‘Nollien’ live-setin mieleenkäävimpiä kappaleita.
Kitaristi Maken laulaman “Vapauden” kertsi ‘Mä en haluu olla kenenkään omaisuutta’ raikui näin raa’an oikeistopopulismipolitiikan aikakautena tuntuvammin kuin koskaan. Yleensä ottaen, vaikka aikka Edwardsin ääni ja keskiluokkaisemmalta tuoksahtava lavapreesens ei yltäisikään Vastelin-vainaan vaikuttavuuden tasolle, biisin ajaton sanoma välittyi vaivatta. Myös “Keskiluokka Go-Go”, debyytti-EP:n, “Oodeja simasuille” -ikisuosikki “Silminnäkijä” ja päätöskeikkaa varten varta vasten julkaistu jäähyväissinkku, downereilla käyvältä Led Zeppeliniltä tuoksahtava “Aikaa ostamaan” sekä varsinaisen setin päättänyt energiapommi “Tänään täällä, huomenna poissa” raivasivat ja groovasivat mallikelpoisesti osuen oikeaan maaliinsa.
Villien suosionosoitusten saattelemina encoreina kuultiin ‘Nollien’ klassisinta antia: “Tilanne nro.1”, aikanaan Laman paremmin tunnetuksi tekemä Nolla Nolla Nolla -biisi, hardcore-tempoja lähentelevä “Turpa kiinni ja nussi” ja yhtyeen uran riehakkaan riemukkaana joutsenlauluna raikanut “Hyvästi huominen” jättivät koko paikalle raahautuneelle yleisölle hyvän fiiliksen. Toivottavasti myös bändin jäsenille.
Kiitos, Nolla Nolla Nolla!
1979-1984 / 2012-2024
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.