4.3.2011 Korjaamo, Helsinki
Kylmännihkeä maaliskuinen ilta. Jäätä, lunta, synkkyyttä ja takana työntäyteinen viikko, mutta luvassa ilta täynnä tanssittavaa musiikkia. Vastakkainasettelun aika on juuri nyt: miten saada talven hyydyttämä mieli juhlatuulelle?
Yleisö valuu hiljalleen ja silmiään siristellen sisään talvisesta pimeydestä Korjaamon baarin puolelle. Kun illan päätähti, kongolainen Konono Nº1 (alkuperäiseltä nimeltään L’orchestre folklorique T.P. Konono Nº1 de Mingiedi) aloittaa settinsä, on kuin lämmin virtaus puhaltaisi lavalta.
Bändin soundi koostuu lähinnä erikoisten sormipianojen ja rumpujen luomasta hypnoottisesta ja trancemaisesta äänimatosta, jonka päälle lauletaan – tai oikeastaan vokaaliosuudet ovat rytmiä tukevia kannustuksia. Biisit venähtävät pitkiksi jamitussessioiksi, joita höystää bändin ainoan naispuolisen jäsenen irtonainen tanssi ja joita erottavat toisistaan vain pikaiset ranskankieliset kiitokset.
Yhtäkkiä huomaan olevani vähän kateellinen. Sormipiano vaikuttaa äärettömän hauskalta soittimelta ja bändillä on lavalla bileet. Talvikohmeloinen suomalainen talvisaappaissaan ja tuopponen kädessä ei saa kuitenkaan ihan langan päästä kiinni. Meininki toimi varmasti upeasti edelliskesän Flow‘ssa, mutta vaikka osa yleisöstä tanssii innoissaan, huomaan, etten ole ainoa seinänvierustalla norkoilija.
Konono Nº1:a ei voi missään nimessä syyttää yrittämisen puutteesta: bändi vaikuttaa siltä, kuin voisi soittaa ja bailata koko yön. Joskus musiikilla ei kuitenkaan voi korvata puolen vuoden auringonpuutetta.