Ruotsalaisen, kokeneiden tekijämiesten post punk-goottirock-yhtye, Missiles on saanut ulos ensimmäisen pitkäsoittoalbuminsa. Vuodesta 2016 toimineen Malmösta tulevan nelikon johtohahmona häärää Antichristista tuttu Gabriel Forslund. Yhtyeen kahdeksan vuoden iisakinkirkko on nyt valmis.
Yhtye on kieltämättä kopannut erinomaisesti Bauhausin, Joy Divisionin, Christian Deathin ja The Sisters of Mercyn tunnusomaisimpia, kolkon jalseana lonksuvan rockin palasia, ja yhtyeen kappaleet soljuvat maukkaita korvakäytävien läpi. Albumin alkupuolelle on sijoitettu ne gooteimmat korvamadot. Nimikkobiisi, “Dead Summer Moon”, “Living in a Nuclear Town” ja “Deathlike Love” ovat nimiään myöten kuin uusromanttisen rockin oppikirjasta. B-puolen raidoissa on aistittavissa myös tuoreempaa kenkiintuijottelun koulukunnan junnaavuutta. Näistä etenkin “End of The Line” toimii viehättävässä monotonisuudessaan. Lyyrisellä puolella Missiles kulkee urheana soihdun kantajana ja inhimillisyyden puolustajana sodankäynnin varjoissa elävän yhteiskunnan ikeessä, mikä poikkeaa keskimääräisestä ja arkkityyppisestä post-punkin linjasta ilahduttavasti.
Albumin kuuntelua hiertävänä tekijänä on kolikon toinen puoli. Yhtye toisintaa jo liian kanssa vanhoja, toimiviksi useiden indie- ja mustahuulibändien toimesta toteen näyttämiä jippoja. “Leeches” ja “Radio Dark” tästä kuvaavimpina esimerkkeinä. Missilesin vahvuus on eittämättä melodioiden ja rytmien oikeaoppinen yhdistäminen, mutta liian monessa kohtaa kuuntelijan mielen valtaa tunne, että tämä kaikki on paitsi ennalta-arvattavaa, myös kuultu muiden artistien esittämänä autenttisemmin.
3/5
Leave a Reply
You must be logged in to post a comment.