Kylesan proge- ja psykedeliasävyjä sisältävästä sludgeilusta saatiin tiistaina nauttia jo toistamiseen puolen vuoden sisään. Toisin kuin viimeksi, rymistelytantereena toimi nyt Tavastia ja savannahilaisviisikolla oli pääesiintyjän rooli. Tämä oli siis käytännössä Kylesan ensimmäinen isompi oma keikka. Crustpunkkareiden ja sludgepartojen jo pitkään tietämä bändi on pikkuhiljaa kohonnut laajempaan tietoisuuteen samalla kun sen musiikki on kehittynyt, jalostunut ja väkevöitynyt. Juuri ja juuri alakerran täyttäneen yleisömäärän perusteella Mastodon-tason hypeen on vielä matkaa. Jos sellainen kuuluisuus joskus mahdollisesti kolahtaakin Kylesalle, olisi hienoa jos se tapahtuisi näin hissukseen ja “luonnollisesti”, jotta yhtyeen pystyisi näkemään vielä vastaisuudessa klubikeikalla, eikä jonkun metallijätin lämppärinä Stadikalla.
Lämmittelyaktina toimi niin ikään Yhdysvaltain eteläosista ponnistava, ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut Dark Castle. Psykedelisiä tunnelmointia verkkaiseen doom-groovensa sekoittava duo koostuu Stevie Floydista (kitara, vokaalit) ja Rob Shafferista (rummut). Pitkähiuksinen ja tatuointien peittämä Floyd on öristen itseään ilmaiseva ja myös nainen, mikä ei tätä nykyä ole metallimusiikissa niin tavaton kombinaatio kuin ehkä kymmenen vuotta sitten. Osaksi varmaan miksauksen takia hieman ponnettomaksi jäänyt ärinä oli kuitenkin toissijaista suhteessa naisen taitavasti efektejä hyödyntävään kitarointiin. Duo soitti tarkasti, mutta samalla soljuvalla ilmavuudella viimevuotisen Spirited Migrationin kappaleita. Vahvan debyytin materiaali on jo itsessään loistava perusta keikalle, mutta livenä musiikki soi vielä vakuuttavammin. Viimeiseksi bändi pääsi vielä yllättämään ja hämmentämään Flight of the Pegasus EP:ltä poimitulta Crystal Seasillä joka mutkikkaine rytmeineen ja monine osineen meni reippaasti progen puolelle.
Nyt kun Kylesan on nähnyt neljä kertaa livenä, on pakko todeta, että yhtye on piirun verran heikompi lavalla kuin levyllä. Bändin kolme ensimmäistä levyä olivat melkein tajunnanräjäyttäviä. Viime vuosikymmenen parhaimpiin metallilevyihin lukeutuvan Static Tensionin kohdalla sai tiputtaa pois kaikki lieventävät adverbit ja adjektiivit, mutta elävänä tämä ei vielä päde.
Keikka alkoi vaisusti parilla luonnosmaiselta vaikuttaneelta uudella kappaleella, joista ensimmäinen oli instrumentaali ja toinen käytännössä myöskin, koska laulusta ei kuulunut pihahdustakaan. Keikka starttasi kunnolla vasta kolmannen kappaleen kohdalla – mielettömällä, yhtyeen kahta rumpalia nerokkaasti hyödyntävällä Said and Done -rytmimyllytyksellä. Sitä seurasi lähes medleymäisen tiiviisti edennyt setti, joka poislukien debyytin Descend Within -helmen, suoremmin punkrokkaavan Bottom Linen ja edellisalbumin Hollow Severerin ja Ignoring Angerin keskittyi Static Tensionin materiaalia. Tosin, taisipa seassa olla vielä yksi koevedos tulevasta materiaalista. Suurimman äksönin yleisön puolella aiheutti jonkin sortin hitiksi kasvanut Scapegoat, mutta sekin rajoittui nyrkkien heilutuksiin ja päännyökytyksiin. Perustylsää tiistaista Tavastia-meininkiä siis.
Soundit olivat kauttaaltaan selkeämmät kuin Nosturissa marraskuussa, mutta aivan loppukeikkaa lukuun ottamatta laulusta oli edelleen vaikea saada mitään selvää. Tiedän ettei Kylesa itse halua vokaalien olevan kovin pinnalla. Laulupuoli toimi paremmin vanhemmissa vedoissa joissa huutoa oli paikoin kolmiäänisestikin, kun laulajakitaristien Laura Pleasantsin ja Philip Copen lisäksi myös basisti Corey Banhorst aukoi suutaan. Static Tensionin kappaleissa, joissa on enemmän yksittäisiä, melodisempia lauluosuuksia, vokaalipuoli kärsi. En tiedä onko tämä bändin omaa soundillista ideologiaa vai huonoa miksausta mutta paremmalta se olisi ehdottomasti voinut kuulostaa, varsinkin alkupuolella. Muuten Kylesan soitto jyräsi todella intensiivisesti ja sopivan äänekkäästi, joskin viimeinen vaihde jäi kyllä yhtyeeltä käyttämättä. Ehkä se vielä löytyy jonain päivänä, ehkä ei, mutta pelkästään yhtyeen loistavien kappaleiden kuuleminen elävänä on niin innostavaa ja humalluttavaa, ettei Kylesan keikkaa vastaisuudessakaan sovi missata.