Vanguard – Hydralchemy

Helsinkiläinen Vanguard oli pitkään hiljaa edellisen albuminsa Succumbra (2005) jälkeen. Syykin selviää nopeasti promon mukana olevasta saatekirjeestä. Debyytin julkaissut saksalainen Armageddon Music -levypulju jakautui eri yhtiöiksi ja siinä tohinassa suomalaiset joutuivat taivasalle. Onneksi uusi suoja pään päälle löytyi ihan kotikonnuilta, kun helsinkiläinen Shadow World nappasi yhtyeen talliinsa. Vanguard’han joutui saksalaisten haltuun voitettuaan Suomen Wacken Battle -kisat 2004 ja päästyään sen myötä esiintymään Wacken Open Air -festivaaleille Saksaan. Levytyssopimuksen lisäksi yhtye pääsi myös seuraavana vuonna näyttämään kyntensä samaisille festareille.

Succumbra oli koukuttava melodinen kokonaisuus, josta ei hittihakuisia kappaleita puuttunut. Etenkin avauskappale Asylum soi päässä edelleen ajoittain. Nyt kakkoslevy Hydralchemyllä jatketaan debyytin tapaan yksisanaisten kappaleennimien viitoittaa tietä ja edelleen gootahtavan metallimusiikin parissa. Aivan samoja polkuja ei silti tallota. Musiikin soundimaailma on huomattavasti debyyttiä raskaampi ja tykimpi. Samalla on karsittu koristeelliset pinnalliset kosketinkuviot pois tykkänään – itse asiassa debyytillä pianoa soitellut Lari Kuitunen on poistunut takavasempaan, eikä hänen tonttiaan ole täytetty. Nyt raikaa perinteisten bändi-instrumenttien lisäksi enää ainoastaan sello, jonka sulosointuja kuultiin jo Succumbrallakin.

Kokoonpanomuutokset eivät jää ainoastaan koskettimiin. Metallin monitoimimies Tonmi Lillman on istunut Tipin tilalle rumpujen taakse, sekä myös basistin virkaa aiemmin toimittanut O.D. on korvattu Pusa-nimisellä miekkosella. Vanguard kuulostaa nyt uusiutuneelta, rosoisemmalta ja enemmän oikealta rockbändiltä. Mutta samalla hittitehtaan tuotantolinja on laitettu säppiin – jos ei kokonaan, niin ainakin vaikeammin tavoiteltavaksi. Hydralchemy vaatii enemmän soittoa kuin edeltäjänsä, mikäli biisien tarttuvuudesta puhutaan, mutta sehän mielletään aina pelkästään positiiviseksi.

Hydralchemy ei ole helpoin nieltävä, mutta kun jaksaa luukuttaa levyn muutamaan otteeseen, se palkitsee bonusten kera. Allekirjoittaneeseen teki suuren vaikutuksen avaava konemaisesti vyöryvä Spellbroken, jossa heleä naisääni Suvi G ja miesmurina J. Grym vuorottelevat mukavasti. Kakkosraita Chimera onnistuu myös vakuuttamaan tietyllä tylytyksellään. Myös kaunis naislauluvoittoinen Scion sattui musiikillisiin nautintohermoihin positiivisesti. Vaihtelua metalliseen ilmaisuun tarjoilee rauhallisempi todella hektinen täysin Suvin laululla ja akustisella kitaralla tehty Untold. Levyn rajoitetulla ensipainoksella heitetään lopuksi Type O Negative -laina Black Nr. 1, joka saa Vanguardin käsittelyssä uudenlaisen ilmeen, jonka kehtaisi erittäin mielellään soittaa vaikka itse herra P. Steelelle.

Kokonaisuutena levy on hyvinkin ehjä ja taso pysyy korkeana alusta loppuun, eikä notkahduksia pääse tapahtumaan. Vanguardille soisi kyllä mielellään enemmänkin kuulijoita, elikkä ihmiset ottakaapa Hydralchemy haltuun!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-16
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.