Ben Granfelt Band – Kaleidoscope

Ben Granfelt on ehtinyt rikastuttaa suomalaista musiikkielämää jo 1980-luvulta. Gringos Locosissa alkaneella urallaan hän on vaikuttanut muun muassa Leningrad Cowboysissa ja Guitar Slingersissa. Vuodesta 1994 on toiminut myös Ben Granfelt Band, jonka kymmenes julkaisu Kaleidoscope on juuri saatettu kaiken kansan kuuluviin. Kitaravirtuoosin taustalla kuullaan tällä levyllä rummuissa Miri Miettistä, bassossa John Vihervää ja koskettimissa Kasper Mårtensonia.

Kaleidoscopen tarjoaman 50-minuuttiin on saatu mahtumaan kosolti huippuja sekä suvantoja, mutta aina nämä kaksi ilmaisun puolta eivät ole tasapainossa. Levyn avaava Julie toimii parin kuuntelukerran ajan mukavana rokkirallatteluna, mutta valitettavan nopeasti se päätyy next-toiminnon uhriksi. Because We Can on sen sijaan nimensä mukainen iloittelu ja virnistys niille, jotka eivät vain osaa tai pysty. Etenkin Mårtensonin leadsyntikkasoolo saa hymyn korviin. Jatko kannattelee uudelle tasolle noussutta meininkiä ja ylipirteästä yleisilmeestään huolimatta, tai juuri sen ansiosta, kappale jaksaa viihdyttää kuuntelulkerrasta toiseen.

Soul Searchingin ja This Soul of Minen Pink Floydilta peritty tunnelmointi vaatiikin kuulijalta jo hieman enemmän genretuntemusta, mutta kappaleet kelluvat lopulta väkisin tajuntaan. Tässä kokonaisuudessa myös Granfeltin melko siisti ja siloiteltu lauluääni pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Loppulevyllä käy sama efekti kuin Guitar Slingersin neljällä albumilla. Sävellyseväiden maukkaimmat palat on nautittu alkumatkasta ja loppupuoli lasketellaan sen enempää aisteja hivellen. Bright Lights and Dreams ei kaikesta totomaisuudestaan huolimatta onnistu ylittämään alussa asetettua rimaa ja What Comes Around Goes Around yrittää turhaan toistaa alkupuolella onnistutta David Gilmour -maalailua.

Ben Granfelt Bandin Kaleidoscope ei ole millään kalkulaattorilla mitattuna huono levy, vaan todella laadukas, kansainväliset normit täyttävä rock-tuotos. Siloiteltu tulkinta jää kaipaamaan alkuvoimaisuutta ja rosoisuutta, jota bluespohjainen rock kaipaa kuin lääkärit pirtua. Taidokkaalle kokoonpanolle, joka keskinkertaisellakin suorituksella pystyy ihmeisiin on kuitenkin mahdotonta antaa huonoa arvosanaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-03
Arvostelija : Teemu Salo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.