Mummypowder – V. Strange

V. Strange on vain nimellisesti Mummypowderin toinen levy, sillä se on muutamaa vierailua lukuun ottamatta yhtyeen säveltäjä-sanoittaja Janne Lehtisen soolotyö. Musiikin lisäksi herra vastaa myös äänityksestä, miksauksesta, tuotannosta ja jopa kansitaiteesta. Lopputulos on pieteetillä tehty, mosaiikkimainen pieni suuri teos.

Neljän vuoden takainen Heavyweight Champions esitteli maailmalle erittäin amerikkalaiselta kuulostavan, melodisesti rokkaavaan kvartetin. Rapakontakainen musiikillinen velka unohtui helposti vahvojen sävellyksien ansiosta. Lehtisen kauniit, indiemäisen särmän omaavat poplaulut ovat tämänkin albumin selkäranka, mutta nyt on ollut innostusta myös erikoisempiin ääniseikkailuihin. Seitsemääntoista raitaan mahtuu sen verran kokeilevampaa vääntöä, että kokonaisuuden nimeäminen V.(ery?) Strangeksi tuntuu osuvalta ratkaisulta. Nämä pienet välisoitonomaiset omituisuudet ovat oikeastaan loistavia pätkiä, joiden soisi kestävän kauemminkin.

Varsinaiset laulut ovat suurimmaksi osaksi akustisen kitaran ympärille rakennettuja poprockviisuja, kuten radiossakin vastaan tullut balladi I Will Wait. Vain Smashing Pumpkins -henkisessä nimibiisissä kuullaan meluisampaa revitystä. Levyn kappaleet ovat varmalla kädellä tehtyjä ja ihailtavan luonnollisen kuuloisia. Jopa kiemuraisen Decemberin tunnetilavaihtelut onnistuvat kuulostamaan kiehtovilta olematta teennäisiä. Yksi poikkeus tosin löytyy. Pinkishin pitkä, hypnoottinen monologi on lopulta kovin yhdentekevä, eikä onnistu vetämään mukaansa. Onhan se kelpo kunnianosoitus Velvet Undergroundin The Giftille, mutta sen suurempaa meriittiä sillä ei ole.

Lehtistä voisi verrata vaikka Ed Harcourtin ja Ryan Adamsin kaltaisiin, nuoriin amerikkalaisiin singer/songwritereihin. Heidän lauluissaan on samaa perinteistä juurevuutta, mutta samalla tuo perinteisyys uhkaa joskus äityä varsin kuluneeksi poljennoksi.

Levyn sanoitukset toimivat vähäeleisyydessään, ja niissä on aistittavissa sellaista leppoisaa huumoria. Ne eivät kuitenkaan erityisemmin sykähdytä. Tekstejä enemmän vakuuttaa Lehtisen herkkä ja tunteikas laulu. Se tuo viimeisen silauksen hienovaraisesti rakennettuun tunnelmaan, ja tekee V.Strangesta erittäin nautinnollisen kuuntelukokemuksen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-24
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.