RA – Punainen virta

Indican, Tiktakin ja Haloo Helsingin tavoin Pohjois-Helsingin bändikoulun opein ponnistaa perinteisen koulukunnan hevimetallia veivaava RA. Toisin kuin edellä mainitun kolmikon, tämän seiskaluokkalaisten trion debyyttilevy on vain pientä viimeistelyä lukuun ottamatta täysin kundien omaa käsialaa. Levyä toistakymmentä kertaa kuunneltuani en voi muuta kuin liittyä siihen alati kasvavaan ihmettelijöiden joukkoon kummastelemaan, miten bändi voi kuulostaa näin valmiilta jo tässä vaiheessa. Mutta näin se vain on: RAn tiukka asenne sulattaa kokeneenkin metallikarjun sydämen.

Heti avausraita Kauan sitten rikkoo jään tylyllä riffillään ja tarttuvalla kertosäkeellään. Rauhallisemmin rullaava Mä tiedän jatkaa tyylikkäästi tämän muinaiseen Egyptiin sijoittuvan teemalevyn tarinaa. Tiukempaa rytkettä ja korkeampia laulusuorituksia tarjoilevat puolestaan Tuomittu ja sen looginen jatke Meno-paluu helvettiin. Vielä tuimempana eteenpäin marssii Kuolleet ei kaipaa huveja, jonka jälkeen kuultava Pimeys palauttaa itse asiassa tunnelman hyvinkin seesteiseksi.

Tunnelman muututtua näin vahvasti hätäisimmät kuvittelevat, että käsillä olisi jo ollut loppuhuipennus, mutta mitä vielä: levy on vasta puolivälissä. Radioaalloilla jo viime kesänä soinut Painajainen kajahtaa seuraavana ilmoille varsin komeasti, eikä rallattelevampi Punaiseen virtaan kalpene sille juurikaan. Tähän kohtaan olisi itse asiassa ollut hyvä iskeä kiekon päätepiste, sillä Voittajan säkeet, Petetyn miehen kirous ja Kuolleiden kaupunki eivät ole enää niin iskeviä siivuja.

RAn musiikilliset juuret ovat tiukasti Iron Maidenin ja paikoin Manowarinkin luomassa melodisessa, mutta paikoin hitaammin jyystävässä hevissä. Suomen kieli antaa musiikille mukavan lisämausteen, samoin laulajien Jessen ja Tomin sopivan kireät äänet. Täytyy toivoa, ettei iän ja mahdollisen suosion karttuminen vie jätkiltä sen paremmin lauluääntä kuin nöyryyttäkään, sillä näin hyvin tehdyn pohjatyön jälkeen RAlla on mahdollisuudet kehittyä ties miten koviksi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-03-31
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.