Everglades, The – You Can Be My Radio

Turkulainen The Everglades vertaa itseään The Kinksiin ja Supergrassiin. Ei mene pahasti metsään, vaikka henkilökohtaisesti pidän The Evergladesia jo parin biisin kuulemisen jälkeen huomattavasti 60-luvun yliarvostetuinta brittibändiä mielenkiintoisempana. Promosinglen perusteella kyseessä on täysin valmis bändi, oli mittari sitten kansainvälinen tai kotimainen.

Kissin Rock and Roll All Nitea muistuttava rumpuintro avaa You Can Be My Radion, ja iloisesti kilkattava piano hallitsee yleissointia. Biisistä tulee välittömästi hyvälle tuulelle. Erinomaisen tarttuva kappale, tosin piristävän innostuneen oloinen laulaja/kitaristi/biisinikkari Alex Tomson luultavasti puhaltaisi eloa kuolleeseen kissaankin. Kakkosbiisi Strangerilla mennään jo huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa. Sävellyskynä on terävääkin terävämpi, melodia on yksinkertaisesti kaunis, ja nostaa biisin varsinkin kertosäkeessä huikeaan lentoon. Kitarasooloakaan ei sovi unohtaa, miljoonaa nuottia ei tarvita, jos tyylitaju on lähempänä Jeevesiä kuin Woosteria. Biisien soundit ovat tasapainoiset ja täyteläiset, kaikki kuuluu selvästi ja heleästi, luonnollisuudesta tippaakaan tinkimättä. Kaksi täysin erilaista biisiä jaksavat pitää mielenkiinnon helposti yllä. Tämä tekee kuuntelusta helppoa, bändin monipuolisesta lahjakkuudesta saa kattavan kuvan, ja kuulija jää sopivasti kaipaamaan lisää. Minua ainakin alkoi kiinnostaa kovasti, heräisivätpä nyt jo levy-yhtiöissäkin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-02-27
Arvostelija : Ville Kuitunen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.