Ruaste – RuAsTe

Tamperelainen Ruaste lähestyi pari vuotta sitten omakustanteena julkaistulla debyyttipitkäsoitollaan Kone käy, jolle nyt jatkoa seuraa tämän viiden biisin ep:n muodossa. Bändi ei ole ihan eilisen satoa, sillä se on saanut alkunsa jo vuonna 1995. Väliin mahtui pitkä tovi hiljaiseloa, kunnes 2005 se ikään kuin teki comebackin ja melodisen suomenkielisen punkrockin takominen sai jatkua.

Vertasin edellisessä arvostelussa Ruastetta vahvasti Klamydian jalanjäljissä kulkijaksi, eikä ero vaasalaisiin maanmiehiin ole kasvanut yhtään tälläkään kertaa – oikeastaan se on lähentynyt entisestään. Sanoituksellisestikin liikutaan samoilla leveysasteilla, joten on jopa melkoisen hankalaa keksiiä mitään omaa Ruasteen ulosannista. Kappaleissa on ehkä aavistuksen vähemmän tarttuvuutta kuin Klamydialla.

Noh, oli miten oli. Ruaste on omimmillaan ja parhaimmillaan kappaleissa kuten erittäin tarttuva Guiseppi Parrakotta, miltei radiosoittoon soveltuva Radiohitit ja vaikkapa kiva tosielämän tarina semi-tarttuva Mä en haluu. Kappalemateriaali on ehkä jopa liiankin tasaista ja ennalta-arvattavaa ollakseen erikoista ja kiinnostavuutta nostavaa, toisaalta bändi tekee juuri sitä mitä haluaa, eikä nöyristele muille. Bändin olemassaolon perimmäinen tarkoitus lieneekin hauskanpito, eikä niinkään olla vakavamielinen ja äärimmäisen professionaalinen. Näillä mennään ja hyvä niin.

Kone käy -levyn tavoin loppuun on kätketty piiloraita. Tällä kertaa bändi näyttää kykeneväisyytensä muuhunkin kuin Klamydia-tyyliin ja puskee eetteriin 70-lukuhenkisen ja räkäisemmän lyhyehkön punk-rykäisyn, josta tulee jotenkin etäisesti mieleen legendaarinen Kake Singers samantyylisine soundeineen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-01-31
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.