Senses Fail – Life Is Not a Waiting Room

Näitä emo-bändejähän sataa kuin vettä taivaalta tuolta New Jerseyn suunnalta. Senses Failin kolmas pitkäsoitto Life Is not a Waiting Room osoittaa, että jokaisen bändin täytyy joskus kasvaa.

Levyn alku kuulostaa lupaavalta, kuten albumin kakkosraita Lungs Like Gallows, mutta sanoitukset alkavat jo alkuvaiheessa tympiä. Lainaampa Jarno Leivoa, joka arvosteli parin vuoden takaisen Still Searching- albumin; ”Kuka oikeasti jaksaa lueskella emo-sanoituksia – hulluksihan niiden parissa tulee.” Sama pätee hyvin myös tämän levyn antiin. Kaikilla meillä on joskus vaikeaa ja ymmärrettävästi sitä musiikin kautta puretaan, mutta levy toisensa jälkeen samoissa teemoissa rypeminen alkaa käydä pikkuhiljaa vanhaksi. Wolves at the Door-kappale osoittaa sen, että Senses Fail toimisi paremmin, jos Buddy Nielsen jättäisi nasaalin laulunsa vähemmälle ja heittäisi enemmän ronskia huutoa kehiin. Kappaleen kitara-antia jää janoamaan lisää tällä levyllä.

Life Is not a Waiting Room on melodisempi sekä kunnianhimoisempi kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta se jää tasapaksuksi. Esteettisesti levyn harmonia toimii, sillä siltä löytyy sekä rankempaa että hitaampaa materiaalia. Albumi käsittelee laulajan alituista taistelua masennusta vastaan ja Hair of the Dog kuvaa hyvin miehen tuntemuksia asiasta.

Senses Fail ei onnistu tälläkään levyllä vielä erottumaan muista post-hardcore pyrkyreistä, mutta yritystä riittää. Better luck next time!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-02-03
Arvostelija : Nelly Tatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.