Opprobrium – Mandatory Evac

Opprobriumin historia ulottuu pitkälle, 80-luvun puolen välin tienoille. Tällöin Louisianaan, Yhdysvaltoihin syntyi raakaa thrash metalia takova yhtye nimeltään Incubus, jonka debyytti Serpent Temptation omaa vieläkin syvän kulttistatuksen. Kahden levyn jälkeen yhtye hajosi, juuri uuden vuosikymmenen kynnyksellä. Vuonna 1999 Incubusta luotsanneet veljekset, Francis M. Howard ja Moyses M. Howard kuitenkin kokosivat palaset jälleen yhteen, vain huomatakseen, että Incubus-nimike oli siirtynyt floridalaisen rockyhtyeen käyttöön. Toinen tuleminen tapahtui siis uuden nimen alla: syntyi Opprobrium.

Mandatory Evac on yhtyeen toinen albumi. Albumi runnoo sisältöään perille vanhakantaisella raivolla, aivan kuin edelliset kaksikymmentä vuotta olisivat imaistu mustaan aukkoon. Erästä toista thrash metalin kentällä varsin tunnettua veljesparia mukaillen Howardin veljeksistä Moyses ohjaa aggressionsa rumpusettiin, Francis vuorostaan kitaraan ja laulumikkiin. Eivät veljekset turhan takia ole palanneet soittimiansa rääkkäämään, sillä ennakkoon napakan aggressiiviseksi ja orgaaniseen soundiin nojaavaksi paluuksi hehkutettu Mandatory Evac onnistuu toden teolla tipauttamaan leukaluun sijoiltaan.

Herrat Howardit vastaavat albumilla kaikesta itse, niin biiseistä, instrumentaatioista kuin albumin tuotannostakin. Juuri sen takia Mandatory Evac on harvinaisen ruosteinen kaksiteräinen miekka. Mikä sävellyksien raa’assa sisäänpaiskonnassa on voitettu, se tuotannon raakuudessa hävitään. Valehtelematta, Mandatory Evacille on kasattu surkein soundi, jota olen kuullut pitkään, piiiitkään aikaan. Kuulostaa siltä kuin tekijöiden objektiivisuus ei olisi kantanut edes tuotannon alkuvaiheiden läpi. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että albumin tarttuvuuteen tarkoittamattomista sävelkuluista tulee entistä vaikeampia sulattaa.

Opprobrium on yhtye, jolta toden totta odotin paljon. Vastaukseksi sain synkän albumin, jonka biisejä kartoittaa omaperäinen, suorastaan nekro tunnelma ja särmikkäät ideat, kuten No One at My Funeral osoittaa. Albumi kuitenkin kuulostaa niin ponnettoman sotkuiselta, että siitä on todella vaikea pitää, aivan oikeasti. Jatkossa toivon yhtyeen ottavan kyytiinsä kolmannen pyörän, ihan omaksi parhaakseen.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2009-01-26
Arvostelija : Kimmo A. Koskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.