Hanoi Rocks – This One´s for Rock ´n´ Roll

Hanoi Rocks on bändi, jolla on vankka maine ja tunnustettu asema kansainvälisellä rock-kentällä, mutta josta toisaalta ei passaisi hirveästi digata… Kun Hanoita diggaa kaikki meikkiteinitkin, eikä se kuitenkaan ole koskaan ollut oikein muotia, ja kun ne Ändi ja Makkekin on vähän hassuja. Ja Ändi oli joskus tositelkkarissakin emäntineen ja bändi tekee tarttuvia rallatuksia. Niin kuin nyt tätä kokoelmaa edeltävän albumin eli Street Poetryn Fashionin. Niin hyi, kun ne on kaupallisia ja populistisia.

Nihilistinen, kaiken nähnyt katurokkari ei voi diggata heroinistisista, enemmän-kuin-kaiken nähneistä katurokkareista, koska se ei ole katu-uskottavaa. Ja sitten, kun nämä vanhentuneet, meikatut ja sarjakuvamaiset, mutta ylpeät miehet sanovat, että nyt me muuten ihan oikeasti lopetetaan, ja julkaisevat komean kokoelman… No, eihän siitäkään oikein ilkeä digata. Se nyt vaan on jotenkin niin kornia.

Onhan se sitäkin. Ja sekin on totta, ettei nykyinen Hanoi ole se Hanoi, mikä Hanoista teki Hanoin. Paljon siitä puuttuu, Razzlen lisäksikin (Sami, Jan…). Mutta nyky-Hanoi on kuitenkin tehnyt Hanoille uskollisia, hanoimaisia albumeita – parempia ja huonompia – kantavan voimakaksikkonsa voimalla. Onko se niin väärin? Tälle kokoelmalle on koottu melko kattavasti sekä alkuaikojen Hanoin matskua (ekalle levylle), lähinnä vuosilta 1980-1985 aina Razzlen kuolemaan saakka, että myöhemmän (tokalle levylle), kypsyneen comeback-glamrockbändin tuoreimpia täysosumia. Aika lailla samat biisit on lätylle pistetty, mitkä Decadent Dangerous Delicious– kokoelmaltakin löytyvät – lähinnä uusimpia vaille, tietenkin. Onhan näitä kokoelmia tullut muitakin, jopa neljälättyisiä, mutta niin. Ei tämä silti aivan turha julkaisu ole.

Hanoi Rocks on pistämässä pillit (jälleen) pussiin. Jos tämä todella on se viimeinen veto, niin okei, hienoa. Mutta jos tämän jälkeen lähdetään lämmittelemään vanhoja juttuja, niin hyi sentään. Mikäli Hanoi palaa vielä joskus täysin uusine ideoineen, en pane vastaan. Ehkä diggaankin. Mutta tästä jatkaen – ei ukot, ei, tähän ei voi kuin lopettaa. Ja tämä on hyvä aika tehdä se, komeasti ja arvonsatuntevasti. (Koittakaa nyt edes.) Tämä kokoelma on siinä tapauksessa varsin hyvä niitti. Kohokannet ja kaikki.

Mutta missä Dead by X’mas ja vaikkapa Kill City Kills? Kyllä tästä muutama helmi uupuu, mutta niitä paikkaamaan on kokoelmalle upotettu hauskoja poikkeuksia, kuten Euroopassa ennen julkaisemattomia, kokoelman päättäviä Worldshakeria (Problems-cover Ei tää lama mun päähän käy) ja Grin And Bear It’ia. Hyvältä kuulostaa, ja sekä huulen että lanteen vetää vinoon. Rest in peace – please – Hanoi Rocks.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-12-15
Arvostelija : Emilia Kukkala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.