Levyarvostelut

Viikate – V-DVD 1 – Viikate videogaala

Kovasta levytys- ja keikkailutahdistaan tunnettu Viikate on ahkeroinut koko uransa ajan myös videorintamalla. Ammattitaitoisten ja viihdyttävien levyjensä ja keikkojensa tavoin V-orkesteri on panostanut toden teolla näihin videoihinsa, joissa on pelkän soittamisen sijaan kunnon juonellisia tarinoita. Nämä Joonas Berghällin ohjaamat kymmenen lyhytelokuvamaista videota on nyt koottu samaan pakettiin, eikä tätä pakettiakaan ole rakennettu sen helpoimman kaavan mukaan. Videoiden ympärille on näytelty gaalatilaisuus, jossa yhtyettä lähellä olevat tahot ja julkkikset jakavat Oscar-gaalan tavoin palkintoja Viikate-videoille eri kategorioissa. Väliin on lisätty myös aimo annos Viikatteelle, Stam1nalle ja Kotiteollisuudelle sekä näiden jäsenten ”toimittaman” No Sori! -lehden sisällölle ominaista huumoria. Tarjolla on kunnon satsi kummelihenkistä kohellusta, sanaleikkejä ja tietenkin sitä tärkeintä – laadukasta videotaidetta ja tarinaa Viikatteen menneisyydestä.

Viikatteen videoilla toistuvat tutut elementit: vanhojen Suomi-filmien ja television alkuaikojen tunnelma, nostalgiahakuisuus, kuoleman läsnäolo, raa’an viinan nauttiminen ja (musta) huumori. Kaikki on rakennettu rekvisiittoja myöten huolellisesti, ja Viikatteen miehet esiintyvät niissä itse muutamien apulaisten kera. Yleisen nostalgiahenkisyyden ohella videoista löytyy oivaltavia viittauksia oikeisiin elokuviin, kuten Komisario Palmuihin ja Spede-länkkäreihin. En ainakaan muista, että näitä videoita olisi palkittu Muuvilla tai muilla palkinnoilla. Jälki on ollut joka tapauksessa niin kovatasoista Suomen mittakaavassa, että palkitsemattomuutta voi vain ihmetellä.

Myös dvd:n huumorianti toimii, joskaan ei aivan yhtä aukottomasti kuin itse videot. Gaalan puitteet kouvostoliittolaisine teatterilavoineen, juontajien asuineen, ohjelmanumeroineen ja vierailevine tähtineen (muun muassa Kirsi Ylijoki, Timo Rautiainen ja Martti Servo) on mietitty huolella. Varsinaiset sketsit ovat sopivan kotikutoisia, ja ne on näytelty riittävän amatöörimäisesti. Parhaimmasta päästä näitä ovat yhtyeen terveiset karaokebaarista, Hynysen rooli Rasputinina ja ruotsalainen reportaasi Vi Kåte -yhtyeestä. Sen sijaan esimerkiksi Karpo– ja Chaplin-imitaatiot ovat jo niin huonoa huumoria, että ne synnyttävät lähinnä myötähäpeää.

Kaarle Viikatteen ja Hyrde Hyyrysen ideoima videogaala on ehdottomasti parhaita ikinä vastaan tulleita musiikki-dvd:itä. Muiden bändien olisikin syytä ottaa mallia tästä: tehkää dvd:istä rohkeasti omannäköisiänne ja -kuuloisianne älkääkä vain heittäkö tylsästi videoita peräkkäin ja bonukseksi perinteistä takahuonesekoilua. Toki nämä ovat monesti budjettikysymyksiä, mutta enemmän kuin rahasalkun koko lopputulokseen vaikuttavat mielikuvitus ja viitsimys. V-dvd:n kruunaa vielä se, että kun levyn laittaa soittimeen, se menee välittömästi päävalikkoon ilman perinteisiä varoitus- ja mainostekstiruutuja, joiden katsominen voi viedä minuutteja ja joiden skippaaminen on monesti tehty mahdottomaksi.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2008-12-08
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.