Cradle of Filth – Godspeed on the Devil´s Thunder

Basisti Robin Gravesin lähdön jälkeen Cradle of Filthin ulosanti on ollut laskusuuntaista. Materiaali on muuttunut levy levyltä yksipuolisemmaksi ja värikäs rönsyily on karsittu lähes kokonaan pois . Lopputulos, varsinkin edellisellä Thornographylla, on ollut tasapaksu ja tylsä keskitempojumittelu. Uutukainen, Godspeed on the Devil’s Thunder: The Life and Crimes of Gilles De Rais on kuitenkin paluu parempaan.

Teema-albumien tielle palaaminen oli oikea ratkaisu. Gilles De Rais esittäytyy Filthin tulkitsemana jotakuinkin Erzsébet Báthoryn maskuliinisena vastikkeena. Ylhäinen ja hirmutekoja suorittanut rietastelija häpäisee ja surmaa lapsia, kuten Bathory kylpi eroottissävytteisesti neitsyiden veressä Cruelty and the Beastilla. Kun aihe on Filthiä omimmillaan, tuntuu rokkikonekin puksuttavan paremmin.

Yksi selittävä tekijä uuteen nousuun on tuore rumpali. Alati miehistöään vaihtava bändi on tällä kertaa osunut naulan kantaan. At the Gatesissa loistanut Adrian Erlandsson ei ikinä päässyt oikeuksiinsa Filthin nopeassa tikkauksessa. Tulokas, tsekki Martin Skaroupka sen sijaan on täsmällinen valinta. Vaikkei miestä olekaan siunattu samalla luomiskyvyllä kuin Nicholas Barkeria, on Skaroupkan tyyli ja tekniikka paikallaan. Jälkijättöiset laahaukset ovat taakse jäänyttä elämää.

Levy lämpeää hitaasti. Shat out of Hell on kuin parin aiemmankin kiekon avausbiisit: pateettinen ja ponneton. Kun Thornographylla romanttisia goottivaikutteita oli ripoteltu sinne tänne, löytyvät ne uutukaisella yhdestä biisistä. Death of Love toimii romanttisena pakettina Nymphetaminea paremmin, mutta on hyvä, ettei levyllä ole näitä enempää. Keskivaiheen Tragic Kingdom ja sinkkulohkaisu Honey and Sulphur näyttävätkin jo kaapin paikan. Kuorosovituksineen kaikkineen Filth ei ole pitkään aikaan kuulostanut näin mahtipontiselta ja täyteläiseltä. Lopullinen pankin räjäyttäjä on nimihirviö Midnight Shadows Crawl to Darken Counsel with Life. Tylyssä metallivedossa on nopeutta ja tunnelmaa. Se kumartaa vanhalle materiaalille samassa kun hommaa viedään eteenpäin kingdiamondmaisin kauhukoskettimin. Näin toimivaa biisiä en ole Filthiltä kuullut vuosikausiin.

Thornographyn aikaan tuntui, että bändi oli jäänyt paikalleen ja ideat loppuneet. Vastoin odotuksia Filth teki parhaan levynsä sitten vuoden 2000 Midianin. Vaikka mukana muutama täytebiisi onkin, löytyy Godspeediltä sen verran helmiä, että reippaasti plussan puolelle jäädään. Vain nelihenkiseksi kutistunut Filth on tehnyt pitkästä aikaa levyn, joka ei jää bändin klassikoiden jyräämäksi, vaikkei ihan samalle tasolle ylläkään. Tämä olisi reilun kolmosen paketti, mutta uuden tulemisen innoittamana läiskään nelosen.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-01-09
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.