Grave Digger – Ballads of a Hangman

Saksalaisen Grave Diggerin tie alusta tähän hetkeen on ollut pitkä ja tuulinen. Bändin debyyttilevy Heavy Metal Breakdown ilmestyi jo vuonna 1984 ja sitä on seurannut tähän päivään mennessä kaikkiaan 14 albumia. Tuulinen siksi, että esimerkiksi rumpalin paikka on heilahtanut peräti kuusi kertaa ja basistinkin tontilla ovi on käynyt jopa viidesti.

Vaikka miehistö ei ole ollut pysyvää sorttia, on kuitenkin asia joka on ja pysyy tunnistettavana levystä toiseen – nimittäin musiikki. Grave Diggerin nykyisen levy-yhtiön lokeroitsija niputtaa yhtyeen suorilta power metal -laatikkoon, mutta eihän se nyt kuitenkaan noin helposti käy näiden miesten kohdalla. Grave Diggerin soitosta kun puuttuu ensinnäkin power metalille tyypillinen laukkaava rumpukomppi, eikä vokalisti Chris Boltendahl ole sieltä kimakammasta päästä, kuten useimmiten voimametallissa kuuluu olla. Grave Diggeriä kuulemattomille voisikin sanoa yhtyeen lokeroituvan jonnekin nykyaikojen taistelumetallin ja perinteisemmän rupisen heavyn välimaastoon, jossa Boltendahlin vokaloinnin olevan ilkeätä, mutta karismaattista ja bändille omaleimaisen tunnistettavaa.

Ballads of a Hangman ei nimestään huolimatta ole ladattu täyteen balladeja, vaikka niitäkään ei täysin unohdettu ole, ainakin hieman väkinäiseltä Lonely the Innocence Dies -kappaleesta moisia piirteitä löytyy. Levyn yksitoista raitaa on täytetty bändille ominaisen kuuloisella heavyllä, eikä väsymisen oireita näilläkään saksalaisveikoilla tunnu olevan, vaan miekka on edelleen hyvässä terässään. Levy käynnistyy seuraavan biisin päämelodiaa hoilaavalla taistelulaulumaisella The Gallows Pole -introlla, josta siirrytään kuin huomaamatta itse kappaleeseen. Kyseessä on levyn nimibiisi. Seuraavina tarjoiltavina olevien Hell of Disillusionin, Sorrow of the Dead, eikä ylipäätään muidenkaan biisien esittäjistä voi erehtyä, vaan ne ovat haudankaivajalle hyvin omaleimaisen sävyisiä ja tunnistettavia.

Boltendahl on päästänyt suustaan jo vuonna 2006 lausunnon, jonka mukaan Grave Digger jatkaa musisointiaan enää maksimissaan seitsemän vuotta, eli vielä ehtisi tuon mukaan parikin levyä tehdä. Mutta milloinpa näihin lopettamisjuttuihin on voinut täysin luottaa, kun kuitenkin lähes poikkeuksetta lopettaneet bändit ovat palanneet keskuuteemme. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu. Sitä ennen voi vielä nauttia tämänkin hienon bändin edesottamuksista ja laittaa vaikkapa hirttomiehen balladit soimaan!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2009-02-03
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.