Grandaddy – Sumday

Tässäpä oiva oppitunti miten hyvää ja tyylikästä poppia tehdään. Kalifornialaisten partaveikkojen kolmas pitkäsoitto on helpommin sisäistettävissä kuin bändin aikaisemmat eriskummallisuudet. Melodiat ovat nyt vahvemmin kuin koskaan jäljitettävissä 60- ja 70-luvulle, ja hyräiltävyysaste on myös sitä luokkaa. Suoraviivaistumisestaan huolimatta Grandaddy onnistuu kuulostamaan samalta persoonalliselta itseltään kuin edellisillä levyillään.

Viisikon lupsakan soundin peruspilareita ovat rento soitanto, johon kuuluvat olennaisesti Tim Drydenin koskettimet ja Jason ”Herra Leppoisuus” Lytlen leveällä ameriikan korostuksella varustettu laulu. Pöhköt ääniefektit ja kevyesti pörräävät sähkökitarat ovat niin ikään erottamaton osa Grandaddya. Omaleimaisen tyylinsä ansiosta orkesteri puhaltaa eloa kuluneisiinkin kuvioihin, mutta jatkuvat psykedelis-nostalgiset viittaukset alkavat kyllä jossain vaiheessa rasittaa. Tosin El Caminos in the Westin Mrs Robinson –laina taitaa kyllä olla jonkin sortin hassuttelua. Sen sijaan David Bowien varhaistuotantoa muistuttavalle The Warming Sunille on vaikea löytää paikkaa kokonaisuudessa.

Vaikka Sumdayn voi kuunnella leppoisan tarttuvana levynä, ja nauttia Now It’s Onin ja I’m On Standbyn kaltaisista, liki täydellisistä pop-kappaleista, voi sieltä löytää myös vakavampia sävyjä, varsinkin sanoituksista. Lytlen lyriikat ovat paikka paikoin lähes nerokkaita. Musiikin viattoman oloisiin tunnelmiin hän kirjoittaa todella koskettavaa ja ajatuksia herättävää tekstiä. Ehdottomasti paras esimerkki tästä on The Group Who Couldn’t Say, jossa palataan Grandaddyn lempiaiheeseen: teknologisen yhteiskunnan vieraantuminen luonnosta. Ryhmä suuren firman työntekijöitä palkitaan ulkoilupäivällä, joka saa heidät ajattelemaan asioita laajemmin. And at the desktop there’s crying sounds/For all the projects due and no one else is around/And the sprinklers that come on at 3 am/Sound like crowds of people asking/Are you happy with what you’re doing? Lytlen naivistinen ote väistää kaikki korniuden sudenkuopat, ja hänen teksteissään on myös reipas annos lämminhenkistä huumoria. Suosittelen syventymistä.

Sumdayn hyväntuuliset, pehmeästi rullaavat poprallit muodostavat täydellisen kesäsoundtrackin aurinkoisille lomapäiville. Ja toisaalta tämä toimii kaihoisan luonteensa takia myös tulevina syysiltoina, jolloin levyä kannattaa kuunnella intiimimmin ja ajan kanssa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-21
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.