Virus – The Black Flux

Käteen ilmestyy kamera, eteen maalautuu öinen metsä ja mielen sopukoihin hiipii paranoian henkäys. Minkähän elokuvan soundtrackiksi olisi tämä levy mahtanut sopia?

Tunnelma on yhtäaikaisesti eteerinen, leijuva ja ahdistavahko. Virus flirttailee fiiliksillään tällä kertaa enemmän Isiksen, My Dying Briden, bläkkiksen ja aavikkorockin suuntiin, kuin esimerkiksi vuoden 2003 ilmestyneellä Carheartilla, missä oltiin lähempänä garagerockia. Yhtyeen tosin tunnistaa yhä samaksi.

Progressiivisesti kehittyvät kappaleet soljuvat vaivattomasti eteenpäin semi-raastavien, kitaravetoisten harmonioiden säestyksellä. Rytmipuolella lainaillaan ja sovelletaan rockista funkiin painotuksen säilyessä puolitempoisessa vakaassa poljennossa. Poljennon tempoon ja soiton dynamiikkaan toivoisikin tallaisessa mantrantapaisesti keinuvassa musiikissa yhtä suurta vaihtelun tasoa, mitä kappaleissa on tunnelma-, harmonia- ja rytmiosastolla. Nyt kokonaisvolyymia säännöstellään pistämällä sampleri laulamaan ja olemalla itse hipihiljaa kunnes looppi loppuu. Lauluosasto on lähinnä ambienssia rakentavaa, esimerkiksi Arcturuksen C-osia muistuttavaa monotonista yhden nuotin honottavaa, raamatullista julistusta, joka käykin varsin raskaaksi muutaman raidan jälkeen.

Biisi kerrallaan säännösteltynä Black Flux sisältää varsin toimivaa materiaalia. Kokonaisuus kärsii kuitenkin harmaasta soundimaailmasta, (osittain tarkoituksellisestakin) monotonisuudesta, sekä loppua kohti lisääntyvästä melodiavärin kaipuusta.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-12-01
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.