Steely Dan – Everything Must Go

Steely Dan on varsin tuntematon nimi nuoremmalle väelle; vanhemmille sukupolville Suomessa nimi saattaa herättää jotain ajatuksia. Yli 30 vuotta “kikkailleen” yhtyeen uusin tuotos tuskin sekään saa monia nuoria innostumaan yhtyeestä.

SD:n juuret ovat kevyessä bluesissa, pehmeässä Motownissa ja jazzissa. Johtohahmot Donald Fagen ja Walter Becker ovat pitkän uransa aikana tehneet omien projektiensa lomassa lauluja mm. Diana Rossille ja Manhattan Transferille. Erityisesti jälkimmäisen bändin valossa ei ole syytä ihmetellä millaisen levyn käteensä on saanut.

Steely Danin uusi levy on jopa häiritsevän rauhallinen, todella seestynyt kokonaisuus. Kuunnellessa tulee todella ikävä niitä Robert Crayn kaltaisia moderneja blues-artisteja, joilla sentään on jotain kunnon tunteen paloa tulkinnassaan. Kertosäkeissä jatkuva imelyys ja falseteilla pelleily ärsyttää suunnattomasti, räikeimpänä esimerkkinä varmaan on kappale Blues Beach.

Plussaa täytyy antaa vieläkin sille tosiasialle, että SD:n sanoitukset ovat ajoittain purevia, mustalla huumorilla ja maskuliinisella “härskiydelläkin” höystettyjä. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Tavallaan on hauskaa kuunnella tätä “hissimusiikkimaista” settiä, kun sanoituksissa on joskus varsin suorasukaistakin flirttiä. Huumori on parhaillaan varmaan Slang of Agesissa, jossa riimit ovat ihan oikeasti hauskat ja “älykkäät” ja Beckerkin antaa vähän kurkustaan enemmän bassoa ilmoihin.

Lopputulos on kuitenkin melkoinen pettymys, kun odotti vakavasti varteenottavaa blues-elämystä. Kun ikää alkaa miehillä olla jo yli 50, niin on tuo uhmakkuus kadonnut aika lailla. Olisiko aika luovuttaa paikka nuoremmille fuusio-muusikoille lopullisesti?

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-08
Arvostelija : Mikko Hyvärinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.