Pink – Funhouse

Alecia Moore on yksi niistä harvoista MTV-sukupolven naisartisteista, joilla on hommassaan melkoinen määrä sekä ironiaa että asennetta. Vaikka neidin omakohtainen materiaalin säveltäminen ei vieläkään oikein ota tuulta alleen, niin ainakin sanoituksissa on elämänmakua ja kritisointiin taipuvaista sanomaa.

Viidennellä albumillaan Pink puhuu niin avioerostaan kuin kuvitteellisesta alkoholismistaan. Klinikallahan naiselle selvisi, että tuo määrä keittoa, mitä nieluun katosi, olikin perin normaalia kupittelua. Tästä syntyi hieno kappale Sober, joka on levyn toinen single. Ensimmäinen singleirrotus So What on puolestaan erolauluksi miellettävä tilitys. Tosin sen tarttuvuus on ominta Pinkiä, eikä sanoma oikein pääse esille ilman kappaleesta tehtyä ironista videota.

Nyt kun motoristin ikeestä on irrottauduttu, niin olisiko viimein hauskanpidon aika? Ei oikeastaan, vaan kyseessä on pikemminkin pientä lämmittelyä parin paukun muodossa ennen nukkumaanmenoa. Levyn kokonaislinjaus on seesteisempi, eikä Pink oikein jaksa enää juhlia. Oikeastaan levyn yleinen tunnelma on varsin rauhallinen, vahvasti yksinäinen ja jossain mielessä jopa hitusen lohduton.

Kolmen ensimmäisen raidan kronologia on kuvaava jopa normaalin elämän kautta peilattuna. Ensin erotaan angsteissa ja julistetaan itsenäisyyttä. Seuraavana juodaan pää täyteen, jotta sen jälkeen voitaisiin vuodattaa kaipuuta katkeralla tavalla. Ihan kokonaan tuon pyhän kolminaisuuden ympärillä levy ei pyöri, sillä torvien kanssa flirttaileva One Foot Wrong luo hieman sielukkaampaa tunnelmaa ja väkevämpää tulkintaa ympäröivään ilmaan.

Funhouse ei ole se kaikkein raikkain Pink-albumi, mutta se on selkeästi kaikkein henkilökohtaisin. Samalla se on tunnelmaltaan kuin aavistuksen moraalisten jälkipolttojen seassa kulkeva viuhka, joka haluaisi suunnata uuteen nousuun. Tämä levy on jossain mielessä paluuta aikaan, jolloin sekä artistin tukka että nimi olivat samaa sävyä. R&B-vivahteilla varustetut lauluosuudet ovat vahvassa osassa, joka varmasti on omiaan kielimään kipeästä erosta.

Tämän albumin jälkeen ei mieli ole yhtä iloinen kuin aikaisempien albumien jälkeen. Mieli on kuitenkin hyvä, mutta aivan erilaisella tavalla. Ironia yhdistettynä sydänsuruun on syntisen vaarallinen parivaljakko. This used to be a funhouse. But now it is full of evil clowns., eli hauskanpito on siis ohi.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2009-01-07
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.