Valtavirta – Sua Ei Oo

Jos yhtyeen nimi on Valtavirta, levyn kannessa nätti laulajatyttö ja taustalla pari soittomiestä sekä levyn nimi Sua ei oo, odotukset eivät kipua järin korkealle. Valtavirtaan meneminen tarkoittaa niin musiikissa kuin muutenkin persoonallisuuden häivyttämistä, eli hajuttomuutta ja mauttomuutta, ”ihan kivaa”.

Mutta kas! Ep:n ensimmäinen biisi Ei todellakaan on oikeasti aika tykki. Mukana on ripaus rokkia, ja bändi esittäytyy itsevarmana ja reippaana. Tosin solisti Sara Suvela saisi kaikin mokomin tulkita sydän hajoaa, kahtia halkeaa, sä et mua saa -sävyisiä lyriikoita paljon voimakkaammin: ei toki huutamalla, mutta silti eläytymällä enemmän. Meininki on kuitenkin jämäkkä.

Nimibiisi Sua ei oo paljastaa kuitenkin, että Suvela on vahvimmillaan sua ei oo, aika pysähtyy -tyylisissä itkuvirsissä. Harmi vain, että angstia ja ikävää pursuavat suomirock-balladit on tehty jo niin moneen kertaan, ja kovin usein myös aika paljon paremmin.

Sama ongelma vaivaa koko levyä: ensimmäistä raitaa lukuun ottamatta biisit on jo kuultu. Ihmissuhteessa ja ilman ihmissuhdetta eläminen ovat yhtä vaikeita asioita, joten mä en sua takaisin saa, meissä on jotain täydellistä, ja iltaisin vieläkin mä soitan vastaajaan. Sanoituksissa mennään välillä korniutta hipoen. Vahvimpia kohtia kuuntelee kyllä periaatteessa mielellään, mutta edelleen ne tuntuvat uusinakin liian tutuilta. Stella, Irina, Maija Vilkkumaa ja vaikkapa Jonna Tervomaa ovat tehneet lähes täysin vastaavia biisejä jo melkoisen kauan.

Tyylipuhtaasti ja sääntöjen mukaan Sua ei oolla mennään. Kertosäkeet ovat tarttuvia, ja jokaisen raidan mitta asettuu kolmen ja puolen minuutin ja neljän minuutin välimaastoon. Lisäksi Suvelan laulu miellyttää korvaa – sen voi hyvin kuvitella soivan Radio Novalla ja joo-o, myös Itäkeskuksessa.

Arvosanaksi ei ole paljon vaihtoehtoja, sillä Sua ei oo on nimenomaan keskinkertaista oman genrensä sisällä. Räminärokki- ja räkäpunkkidemoissa tulee harvoin vastaan näin hyvin ja huolellisesti tehtyjä tuotoksia, mutta suomenkielisen valtavirtamusiikin kilpailu käydään vähän toisenlaisissa mittasuhteissa, jolloin erottumiseen ei missään nimessä riitä pelkkä äänityslaatu. Pisteet yhtyeelle kuitenkin siitä, että sekä tuottaminen, äänitys, miksaus ja masterointi ovat jäsenistön käsialaa. Jälki on nimittäin varsin tasokasta.

Mutta vaikka räimemusiikkiin vihkiytynyt musiikkifriikki katsoo Valtavirtaa karsastaen, täytyy toivoa, että bändistä löytyy vielä vakavasti otettava yhtye muiden soittolistahirmujen rinnalle. Miks toiset uudestaan jaloilleen putoaa ja toiset jää maahan makaamaan, Valtavirta kysyy Näin se on-biisissä. Valtavirta voi hyvinkin pysyä kintuillaan, jos se löytää oman ekologisen lokeronsa muiden kaltaistensa joukosta. Varsinkin, jos yhtyeeltä löytyy lisää Ei todellakaan -biisin kaltaisia sopivasti säännönmukaisia, mutta kuitenkin freesejä vetoja. Ammattitaidon tai tavoitteellisuuden puutteeseen Valtavirran virtaus ei hiljene.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-11-03
Arvostelija : Anne Salomäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.