Trivium – Shogun

Shogunilla tarkoitetaan paitsi TV-Shopin legendaarista veitsisarjaa myös muinaisen Japanin samurai-päälliköitä. Vaikka Triviumin jätkät ovat TV-shop-sukupolven kasvatteja, bändin neljännen albumin nimessä termi viittaa Japaniin, jonne johtavat myös laulaja–kitaristi Matt Heafyn sukujuuret. Japania enemmän Shogunin kappaleissa liikutaan jonkinsorttisessa soturi- ja sankaritematiikassa sekä sävellysten että sanoitusten osalta. Selkeästä teemalevystä ei ole kuitenkaan kyse, sillä viittauksia löytyy aina Kreikan mytologiaa myöten. Sen lisäksi, että itse levyn tematiikka on vähän ontuvaa, myös biisimateriaaliin kaipaisi nykyistä selkeämpää punaista lankaa: sävellykset ja soittosuoritukset ovat toki bändille tutusti äärimmäisen teknisiä ja viihdyttäviä, mutta moni osanen jää turhan irralliseksi kokonaisuudesta.

Edelliseen The Crusade -levyyn (2006) verrattuna muutosta on tapahtunut etenkin laulupuolella, jossa Heafyn kiistellyt James Hetfield -imitaatiot ovat saaneet jäädä sivummalle. Puhtaiden laulujen rinnalle on tullut enemmän murinaosuuksia, jotka istuvat pääosin hyvin tällaiseen monesta suunnasta ammentavaan moderniin jenkkimetalliin. Myös raskaan ja teknisen riffittelyn Trivium hallitsee monipuolisesti, eikä melodioiden tuottamisessakaan ole ongelmia. Mutta kun soppaan heitetään vielä jätkien kova hinku pitkiin ja kiemuraisiin sooloihin, kokonaisuus alkaa muodosta hetkittäin turhan vaikeasti nieltäväksi.

Moneen biisiin on ängetty yksinkertaisesti liikaa aineksia, mikä kuuluu sovituksien väkinäisyytenä. Näin käy esimerkiksi Torn between Scylla And Charybdisissa ja Into the Mouth of Hell We Marchissa. Pääosa kappaleista toimii kuitenkin mallikkaasti, ja muun muassa monipuolisissa Down from the Skyssa ja Throes of Perditionissa sekä eeposmaisessa Shogunissa on ainesta Trivium-klassikoiksi.

Levyn olisi voinut vallan hyvin päättää Shoguniin, sillä sen perään kuultavat kolme bonuskappaletta venyttävät kiekon mitaltaan aivan sietokyvyn äärirajoille, lähes 80 minuuttiin. Lisäksi bonukset ovat hyvinkin keskinkertaisia: Poison, the Knife or the Noose ja Upon the Shores kuulostavat puolivalmiilta Metallican biiseiltä, eikä Iron Maidenin nimikkokappaleen cover-versiokaan ole erityisen säväyttävä. Myöskään kylkiäisenä tulevaa dvd:tä ei voi pitää järin huokuttelevana. Kitara- ja bassoriffien opetusvideo saattaa sentään kiehtoa soittotaitoisia Triviumin ystäviä, kun taas making of -dokumentti on suorastaan puuduttavaa katseltavaa.

Shogun ei ole missään nimessä huono levy, mutta Triviumilla olisi varmasti rahkeita eheämpäänkin kokonaisuuteen. Jospa nämä nuorukaiset malttaisivat jo seuraavalla levyllään jättää ylimääräiset kikkailut, irralliset väliosat ja brassailusoolot vähän vähemmälle. Silloin kiekon pituudestakin saataisiin nipistettyä muutama ylimääräinen minuutti, ja paketti pysyisi paremmin kasassa loppuun asti.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-12-08
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.