Drastique – Pleasureligion

Drastic-nimensä kai taiteellisempaan Drastique-muotoon muuttanut italialaisorkesteri on saattanut maailmaan toisen albuminsa, Pleasureligionin. Synnytyksen tuskista en osaa tämän levyn puitteissa sanoa mitään, mutta aikamoista tuskaa tämän uutukaisen kuuntelu ajoittain tuottaa.

Puhtaasti goottimetalliksi itseään luonnehtivan Drastiquen musiikki kuulostaa levyn alusta alkaen pahaenteisesti keskitason eurooppalaiselta taidemetallilta. Taustalla lähes koko ajan vellova syntikkamatto luo moneen kertaan ennenkin kuultuja melodiakulkuja ja tuplabassarin pöristessä taustalla rytmikitarat rypistävät ei-niin-omaperäisiä säveliä. Tämäntyyppistä musiikkia on todella vaikea kuvitella ilman klisheisimpiä naislauluja, niinpä ilman niitä ei selvitä tälläkään kertaa. Miehisellä puolella vokalisointia löytyy niin perinteisenä, goottihoilotuksena kuin tavanomaisena korinanakin.

Välillä musiikista välittyy kuva jonkinlaisesta kahden markan Cradle of Filth-pastissista ja joistain melodianpätkistä mieleen tupsahtaa Nightwish. Enimmäkseen bändi kuitenkin kuulostaa prototyypiltä keskieurooppalaista omalla tavallaan dramaattista musiikkia soittavalta pumpulta, ja juuri tämä onkin sitten kuulijasta riippuen joko levyn heikkous tai vahvuus. Mitään ennenkuulematonta Drastique ei levyllään esittele, mutta sinänsä soitto hoidetaan hyvin ja selkeillä soundeilla. Onnistuneimmaksi kappaleeksi nousee levyn viimeinen veto, hieman muita rauhallisempi Voyage Dans la Femme, joka olemattomalla ranskan kielen taidollakin päätyy matkaksi naisen sisään.

Drastiquen pisteitä laskevat huonoa makua osoittavat klisheet, kuten typerä vuoropuhelu Legacy of Fascination-kappaleessa ja mitäänsanomaton coveri kasaripopin suuren nimen Sandran Maria Magdalena-veisusta. Enemmän kieli poskessa tästä olisi voinut saada kuunneltavankin version, nyt vain korni syntikkasoundi jaksaa hymyilyttää.

Pleasureligion ei varsinaisesti ole huono levy, kappaleiden taso vain ei oikein missään vaiheessa yllä niin korkealle tasolle, että levyä oikeasti tekisi mieli kuunnella uudelleen ja uudelleen. Musiikki on varmasti tehty tunteella, mutta se ei välity levylle asti kunnolla. Lajityypin ystävät löytänevät tästä yhden keskitason teoksen hyllyihinsä, muiden kannattaa jättää väliin.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-09
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.