Candy Cane – Thankless

Tekisi mieli luonnehtia Candy Canen musiikkia perinteiseksi alternative rockiksi, siis tuollaisen Sonic Youthin ja Pixiesin tyylisen kitarailmaisun jatkeeksi. Vaikutteet on kuitenkin onnistuneesti sulatettu moderniksi vaihtoehtohybridiksi, josta voi löytää sekä Smashing Pumpkinsia että Fugazia. Yhtye on varsin virkistävä poikkeus maamme pääosin nirvanamaisten indiebändien massassa.

Neljän raidan Thankless-demo on vahva näyte bändin osaamisesta. Soittokokemusta tällä 1995 perustetulla kvartetilta selvästikin on. Sävellykset toimivat myös, ja vaikkei niissä mihinkään suuriin oivalluksiin ylletä, osoittaa yhtye kykyjensä riittävän niin mukaansatempaavan poppikseen kuin tyypillisen introverttiin alternativeosastoonkin.

Johtohahmo Marko Neumanin laulutyyli vaatii enemmän kuin vähän sulattelua. Äänenkäyttö liikkuu hennon ohuen laulannan ja ylärekisterihoilotuksen välimaastossa. Välillä Neuman kuulostaa Billy Corganilta ilman käninää, ja välillä vokalisoinnista tulee mieleen hc-bändi The Blood Brothers. Hc:tä on niin ikään emohenkisen Rope to Hang Onin loppu, jossa melodinen laulu vaihtuu sellaiseen ”keuhkot pihalle” -kirkumiseen, josta Chino Morenokin olisi ylpeä.

Candy Canella on tyyli ja soittotaito hanskassa, mutta hieman yksipuolinen, ja välillä suorastaan ärsyttävä laulupolitiikka on pitemmän päälle puuduttavaa. Lisäksi luulen, että orkesterilla on rahkeita parempaan myös sävellyspuolella.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-03
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.