Cynic – Traced in Air

Suhtautumiseni Cynicin paluuseen oli alunperin kovin skeptinen. Aikoinaan selvästi Atheistin ja Deathin jalkoihin pyörimään jäänyt yhtye oli kyllä omaperäinen, mutta epätasainen kappalemateriaali, suorastaan idioottimaiset lauluefektit ja vähän sähkörummutkin ryvettivät yhtyeen Focus-debyytin – potentiaalistaan huolimatta – kovin keskinkertaiseen lopputulokseen. Deathin siirryttyä pysyvästi autuaammille metsästysmaille ja Atheist-reunionin keskittyessä ainakin toistaiseksi pelkkään keikkailuun, on Cynicillä ensimmäisenä tilaisuus elvyttää 90-luvun alun death-vaikutteisen progressiivisen metallin omaperäinen poljento. Ja siinä yhtye – yllättävää kyllä – pääasiassa onnistuukin, vaikka death metalia ei oikeastaan tässä vaiheessa kannata edes mainita.

Levy lähtee hitaasti liikkeelle intronomaisella Nunc Fluesilla, jonka lopuksi onneksi kuullaan yhtyeelle niin standardinomaisen kiero riffi. Kakkoskappale The Space for This on nykivän notkeassa tempoilussaan kuin pienoiskuva Cynicistä vuonna 2008: saumattomasti leijuvampien osuuksien ja metalliriffien välillä liikkuva instrumentaatio, välähdyksenomaisesti ilmaantuvat ja poistuvat karskimmat laulusuoritukset sekä puhdas laulu yhdistyvät niin tehokkaasti, että biisi onkin suunnilleen parasta mitä Cynic on koskaan saanut aikaan. Ennen muinoin hieman ylimainostetut jazz-vaikutteet ovat vieläkin kuultavissa, mutta nyt ne palvelevat enemmän kokonaisuutta, eivätkä vaikuta niin teennäiseltä kuin aikaisemmin.

Helppoa Traced in Airin kuuntelu ei missään tapauksessa ole: aluksi mieleen jäi vain The Unknown Guestilla kuultava tarttuva hokema. Levyn pyörittelyä täytyikin harrastaa ahkerasti ennen kuin kappaleet ottivat pysyvän muotonsa. Kuten olettaa saattoikin, melodioista tai riffeistä on Traced in Airilla suoranainen runsaudenpula. Vajaa 35 minuuttia kestävä albumi kuulostaakin kestoonsa nähden huomattavasti pidemmältä kuin voisi olettaa. Tässä tapauksessa se ei ole huono asia, vaikka kyllä Traced in Airkin lipeää joskus hieman mitäänsanomattoman puolelle: King of Those Who Knowin tiettyjen osien aikana hieman jo haukotuttaa. Mitäänsanomattamuus on onneksi ohimenevää, sillä jotakin uutta tapahtuu melkein jatkuvasti, oli se sitten selkeämmin kuultavissa tai taustemmalle haudattua.

Mutta ihme ja kumma, jälleen kerran suuri osa levyn laulusuorituksista on efektoitu hieman epäluonnollisen kuuloisiksi, mutta ei kuitenkaan yhtä vahvasti tai häiritsevästi kuin Focusilla. Kuitenkin puhtaaseen lauluun kaipaisi hieman lisäväriä: edes pieni yritys jonkinlaiseen tunteikkaampaan ilmaisuun ei ole kiellettyä, vaikka yhtyeen nimi nyt sattuukin olemaan Cynic. Napinanaiheet ovat kuitenkin pieniä, sillä Cynic pistää reippaasti paremmaksi muinaisesta debyytistään samalla kuitenkin pysyen omana tunnistettavana itsenään.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-11-28
Arvostelija : Jukka Jääskeläinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.