Mooney Suzuki, The – Electric Sweet

Nykistä musiikin kuuntelijoita näpäyttävä Mooney Suzuki ei ole nykyaikana mikään harvinaisuus. 80-luvun lopulla tätä bändin touhua olisi varmaan kummasteltu aika lailla, mutta nykyään niin moni yhtye repii vaikutteita Detroit-rockista yli 30 vuoden takaa. Eikä ihme, tehtiinhän tuolloin ihan hyvää musaa.

Mooney Suzuki luottaa suoraviivaiseen rockiin, sellaiseen jota Iggy Pop ja kumppanit viljelivät ennen varsinaisen punkin syntyä. Raakoja kitarasaundeja tarpeellisine säröineen, ilman turhaa studiohiontaa – laittaa aina haukomaan henkeä. Suomalaisittain varmaan tuo Flaming Sideburns liippaa lähinnä Mooney Suzukia.

Hommat hoidetaan rutiinilla ja ylettömällä itseluottamuksella. Onhan tuo ihan kivaa kuunnella, mutta monotonisuudessaan vähän tylsääkin. Levyltä löytyy vähän mitään helmiä, ehkä joku Oh Sweet Susanna on hyviä viboja nostattava kappale ramopunk-hengessään. Lisäksi It´s Not Easyn psykedeeliset sähkökitarat sävättävät ja piristävät kuuntelijaa.

Mutta jos Mooney Suzuki haluaa olla englannninkielisessä maailmassa uskottava MC5:n ja muiden vastaavien bändien seuraaja, sen täytyisi ihan oikeasti saada potkua myös sanoituksiin. Ne ovat varsin tylsiä, niissä ei ole yhteiskunnallista uhmakkuutta riittävästi eikä ironista piikittelyäkään juuri lainkaan. Sovinnaista lyriikkaa, joka sopii varmaan levy-yhtiöille hyvin.

Suoraviivaisuudella pärjää aina tiettyyn pisteeseen asti, mutta se ei yksistään vie muusikkoja korkeammalle tasolle. Bändin täytyisi saada vielä irti itsestään paljon enemmän ja tehdä selväksi lehdistölausuntojensa uho. Enemmän painostusta lyriikalle ja vähemmän uhoamiselle mediassa ja sitten paketti alkaa kiinnostaa minuakin.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-08
Arvostelija : Mikko Hyvärinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.