Alchemist – Austral Alien
Mustanpunaiseen värimaailmaan ilmeisen ohjelmallisesti toteutettu kansitaide on suhteellisen edustavaa, vaikkei tribaalivaikutteinen teema henkilökohtaisesti vedonnutkaan. Kokonaisuus onnistuu kuitenkin luomaan ammattimaisen vaikutelman. Kannet kätkevät sisäänsä runsaasti kaikuja, tunnelmallisia sampleja, tyylikkäästi ympäriinsä ripoteltuja kosketinkuvioita, delay-kitaroita ja vireisyysleikkejä hitailla venytyksillä. Mahtipontisessa saatekirjeessä uskotaan levyn uppoavan Amorphiksen, Sepulturan sekä Voivodin faneille. Jotain kaukaista hengenheimolaisuutta musiikista löytyy myös vanhempaan Metallican, hollantilaisen 35007:n (jotkut tuntevat orkesterin paremmin 180 kulmassa nimellä LOOSE) ja hieman vähemmän tunnetun kotimaisen Submergedin tuotantoon. Lyhyesti ja ilman vertailukohteita sanottuna Austral Alien on sisällöltään hieman progahtavaa ja metallilta kalskahtavaa psykedeliaa.
Australiasta kotoisin olevaksi Alchemistia ei heti arvaisi, ellei kakkosraidan didgeridoo (ja laulajan pieni aksentti…ja – köh- levyn nimi) tekisi parhaansa kavaltaakseen yhtyeen alkuperiä. Onneksi lätyltä löytyy joka tapauksessa enemmän karstaa kuin kenguruita. Kitarat jumittavat asiaankuuluvasti ja biisit ruksuttavat niiden varassa toimivasti eteenpäin, basso tukee loistavasti sävellyksiä eikä sovituksistakaan kehtaa valittaa. Puutteitakin levyltä kuitenkin löytyy. Kappaleet ovat aavistuksen ylimittaisia, eivätkä laulajan keskinkertaiset suoritukset jaksa kiinnostaa montaa minuuttia kerrallaan. Riffittely ja rytminen toteutus kaipaisi myös välillä piristysruisketta. Rumpalin soitannosta puuttuu jokin mystinen ainesosa, eivätkä biitit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta oikein tempaa mukaansa. Asiaa ei auta liian kova ja lätisevä basarisaundi. Rankat pannaukset saattavat myös ajoittain käydä korville. Saundien suhteen ei levyltä kuitenkaan löytyne muuta valittamisen aihetta, niin pohditun omaleimaisille ne kuulostavat. Ainahan diskantteja saa pienemmälle.
Lyriikat jäävät ikävän latteiksi, sillä niin kovin kuluneiden teemojen keskellä levyllä kellutaan : “We’re so good at killing each other, we churn out war machines. They spend billions exploring the stars, while home on earth millions starve”. Toisaalta, näin kyllä kätevästi oikeutetaan vokaalien hieman alas miksaaminen, sekä melko epäselväksi laulun tekevät komeat kaiut ja muu efektikimara – mitkä sopivatkin levyyn kuin kahvi kuppiin.
Maalailevat äänimaisemat laineilevat onnistuneesti, vaikkakin huudolla ja kitaravalleilla sävytettyjä metallisia hyökyaaltoja toivoisi tulevat hiukan tiuhempaan tahtiin. Psykedeliaa löytyy platalta kuitenkin siitäkin edestä. Orgaanisiin nautintoaineisiin perehtymättömille, sekä kovin malttamattomille kuuntelijoille ei tätä voikaan suositella (paitsi persoonalliseksi taustamusiikiksi). Itsellenikin syystä tai toisesta nopeasti korkealle noussut levyn soittimeen asettamisen kynnys oli ainoa seikka mikä erotti lopullisen arvosanan yhtä korkeammasta. Erittäin suositeltava valinta hieman parempihermoisemmalle, psykedeliasta kiinnostuneelle kuuntelijalle.
Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-09
Arvostelija : Tommi Hartikainen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.