Evergrey – Torn

Evergreyn kaltaiset yhtyeet ovat valitettavan harvalukuisia. Yhtyeen omaperäisyys rakentuu ennemmin muhkean soundimaailman ja sovitusten, kuin teknisten väliosapalapelien ympärille. Tornia edeltäneillä albumeilla yhtye ei myöskään ole varmistellut tunnelmallisten, mutta silti aggressiivisten sävellysten teossa ja uusien linjojen kokeilemisessa. Seitsemännellä albumillaan yhtye kuulostaa yhtä sielukkaalta kuin ennenkin, mutta sopassa on ajoittain lievää varmistelun makua.

Massiiviset kitarasoundit, tunnelmasynat ja Tom S. Englundin motownmainen ääni luovat edelleen Evergreyn kappaleiden selkärangan. Vielä edellisellä Monday Morning Apocalypse -albumilla läsnä ollut uutuudenviehätys on kuitenkin tiessään. Levyllä ei myöskään ole yhtään A Touch of Blessingin tai Recreation Dayn kaltaista hittiä, joka nousisi selkeästi muun materiaalin yläpuolelle. Kappalemateriaali on yksittäisinä otoksina todella laadukasta, mutta kokonaisuutena valitettavan kaavamaista. Introriffittelyt, säkeistöt ja melodiset kertosäkeistöt toistuvat samankaltaisina, eikä totutusta rakenteesta juuri lipsuta. Englundin äänessä ei myöskään ole tuttua epätoivoa, jonka varaan edellisten albumien tunnelma pääasiassa rakentui.

Tornin kappaleet toimivat mainiosti kontekstistaan irrotettuna. Downloads-sivustojen hyödyntäminen albumin teosten kannalta onkin ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin cd:n kiikuttaminen kaupasta kotiin. Periaatteessa minkä tahansa kappaleen kuuntelu antaa levystä melko hyvän kuvan, mutta parhaiten kuuntelua kestävät yhtyeen kotikaupunkiin Göteborgin metalligenreen viittaavat Numb ja Fear, sekä seesteisempi When Kingdoms Fall.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-30
Arvostelija : Teemu Salo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.