Joey Cape – Bridge

Yhdysvaltalainen Joey Cape on kiireinen mies. Kesäkuussa Suomessakin vierailleeseen Lagwagoniin ehkä helpoiten yhdistettävä Cape on tuttu nimi myös jo edesmenneen Bad Astronautin, covereihin keskittyvän Me First and the Gimme Gimmesin, Afterburner-duon ja viime vuonna perustetun The Playing Favoritesin takaa. Cape on myös kokeillut siipiään levy-yhtiöpomona, tuottanut omien bändiensä lisäksi muun muassa The Atarista ja julkaissut akustisen cover-albumin No Use for a Namen Tony Slyn kanssa. Kuin vain varmistaakseen, että lapsenlapsille jää ihan varmasti tarpeeksi ihmeteltävää, Joey Cape päätti myös tehdä vuoden parhaan akustisen soololevyn.

Bad Taste Recordsin julkaisema Bridge esittelee uuden, vakavamman ja herkemmän puolen Joey Capesta. Noin puolet albumin kappaleista löytyy jo reilu kuukausi sitten julkaistulta Lagwagonin I Think My Older Brother Used to Listen to Lagwagon -ep:ltä, mutta Capen akustiset versiot tuovat aiemmin osittain keskinkertaisiksikin mieltämiini raitoihin uutta kosketuspintaa ja syvyyttä. Lagwagonin lisäksi Cape versioi muun muassa The Playing Favoritesin The Ramones Are Dead -kappaletta.

Bridge on levynä vahva, lyriikoiltaan koskettava kokonaisuus, joka ei sisällä täyteraitoja, ja jonka jokainen kappale toimii hyvin itsenäisenä teoksenakin. Jo I Think My Older Brother Used to Listen to Lagwagon -ep:llä maasta taivaisiin hehkuttamani Errands kuuluu tämänkin levyn parhaimmistoon, vaikka onkin ainoa raita, joka toimii yhtä hyvin myös Lagwagonin esittämänä – kumminpäin tahansa, kylmät väreet ovat taatut! Albumin keskivaiheilta löytyvä Non Sequitur on myös mitä mainioin esimerkki herra Capen biisinkirjoitustaidoista. Miehen ylistetty lauluäänikin pääsee rauhallisemmissa kappaleissa ihan uudella tavalla oikeuksiinsa.

Bridgen potentiaalinen kuulijakunta on varmasti laajempi kuin miehen yhdenkään aiemman projektin. Minimalistisen kauniit, balladinomaiset akustiset kappaleet eivät ehkä ole juuri sitä, mitä suuri yleisö Capelta ensimmäisenä odottaa, mutta ovat oiva osoitus artistin monipuolisuudesta ja uusiutumiskyvystä. Varmasti löytyy niitäkin, joiden mielestä Bridge on pelkkää ison miehen itkemistä, mutta minä kutsun tätä yhdeksi Joey Capen uran parhaista tuotoksista.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-06
Arvostelija : Annina Ahola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.