Various – Metallimessu

Kesällä 2006 alkunsa saaneet Metallimessu-hartaustapahtumat päätyivät tänä syksynä myös levylle. Mutta miksi, siinäpä kysymys. Kenties viime vuosina markkinoille tulleet Tilkkutäkki-kokoelmat valoivat uskoa siihen, että hengellisen musiikin tuoreemmille versioille voisi olla kysyntää myös alati kasvavan metallimusiikin kuulijakunnan parissa. Kiekolla onkin saatu suhteellisen nimekkäitä laulajia (tunnetuimpina Taage Laiho, Ville Tuomi ja Tanya Kemppainen) tulkitsemaan uusiksi virsiä ja muita hengellisiä lauluja, jotka on sovitettu varsin mahtipontisiksi ja teatraalisiksi metalliveisuiksi. Kaikesta välittyy kuitenkin sellainen teennäisyys ja väkisin muottiin pakottaminen, että tuloksena on aikamoinen pannukakku.

Levy lähtee käyntiin Rhapsodyn yliampuvuudellaan mieleen tuovalla introlla, jonka jälkeen ei ikävä kyllä kuulu Fabio Lionen kiekaisua vaan jonkun nobodyn vaisu toteamus ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Blaah! Onneksi ilmoille kajahtaa sentään melko pian Taagen kantava ääni, kun hän tulkitsee varsin siedettävästi virren 15 (Tiellä ken vaeltaa). Tämän jälkeen levy etenee tutun kaavan mukaan: aina parin mahtipontisen virren / muun veisun jälkeen vuorossa on pastorin latistava spiikki. Onneksi laulusuoritukset ovat pääosin onnistuneita. Jopa Taagea komeampaan suoritukseen yltää Tanya Kemppainen, joka päästelee virren 517 (Herra kädelläsi) varsin kiitettävällä antaumuksella. Levyn puoliväliin mennessä tunnelma alkaa kuitenkin läsähtää pahasti, sillä versiot toistavat ikävästi itseään eikä loppupään vetoihin ole saatu kunnolla säväyttäviä tulkintoja.

Metallimessu-levy on ihan hyvä yritys levittää ilosanomaa metallin keinoin. Kappaleista on onneksi väännetty oikeasti uudenkuuloisia versioita, eikä taustalle ole lisätty pelkkää särökitaraa vaan myös sinfonisia elementtejä. Levyn idea on kuitenkin kulutettu loppuun liian nopeasti, eikä artistivieraita ole mukana riittävästi, joten kuuntelu muuttuu nopeasti puuduttavaksi. Jo pari kunnolla joukosta erottuvaa ja mielellään vähemmän vakavalla naamalla työstettyä vetoa olisi piristänyt kummasti kokonaisvaikutelmaa ja jättänyt levystä paremman jälkimaun. Juuri näin teki Taagen kipparoima Hevikelium vuoden 1998 virsihevilevyllään Varrella virren, jolla muun muassa Ystävä sä lapsien oli taipunut virkistäväksi lattariversioksi.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-11-07
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.