Indica – Valoissa

Vaikea sanoa, onko kyseessä tuottajanpallilla häärineen ja Nightwishista tutun Tuomas Holopaisen vaikutus, yleinen kiinnostus raskaampaan musiikiin vai silkka sattuma, mutta Indican neljännen levyn metallivaikutteita ei käy kieltäminen. Singlelohkaisu Pahinta tänään murjoo yhtyeelle epätavallisen aggressiivisella otteella, ja albumin tarttuvinta osastoa edustava avausraita Elä kuulostaa heviriffeineen ja kosketinkuvioineen erehdyttävästi Enthrone Darkness Triumphantin aikaiselta Dimmu Borgirilta. Toki Indica on venyttänyt ilmaisunsa äärilaitoja aiemminkin, mutta vasta nyt kontrasti höyhenkevyen hempeilyn ja raskaan rockin välillä on käynyt ilmiselväksi.

Musiikissa on tapahtunut toisenlaisiakin muutoksia. Jos Indica aiemmilla levyillään vertauskuvallisesti samoili taikametsäksi muutetussa lähikorvessa, tällä kertaa vieraillaan milloin missäkin maailmankolkassa. Sopivan tunnelman virittämiseksi mukaan on otettu niin erikoisempia kosketinsoundeja kuin klarinetin ja cembalon tapaisia aitoja instrumenttejakin. Viisikko on toki kuin luotu hyödyntämään eksoottisia soittimia fantasiamaailmansa luomisessa, mutta hetkittäin kuulostaa siltä kuin yhtye olisi lisännyt ääniraitoja biiseihin vain siksi, että se on mahdollista. Esimerkiksi kauniin Askeleet-raidan lauluosuuksien välissä kuultava tahallisen epävireinen kosketinpimputus tuntuu oudolla tavalla päälle liimatulta. Tarttuvaan riffiin nojaava Sanoja-biisikin toimisi paremmin ilman kertosäkeen korvia raastavaa syntetisaattorimelodiaa.

Tuotanto olisi muutoinkin kaivannut karsimista. On toki iloinen asia, että Indica on apulaistuottajan roolissa saanut itse vaikuttaa konkreettisesti lopputulokseen, mutta kenties Holopaisen olisi toisinaan ollut syytä toppuutella bändiä: kaikkia ideoita ei ole pakko toteuttaa. Sen sijaan Valoissa lähentelee hetkittäin nightwishmaista mahtipontisuutta, ja edellisiltä levyiltä tuttu ilmavuus on monin paikoin kadoksissa. Kenties juuri joitakin kappaleita vaivaava täyteen ahtaminen saa levyn päätösraidan Ei enää kuulostamaan niin miellyttävältä kaikessa askeettisuudessaan.

Puutteistaan – tai paremminkin kaikesta ylimääräisestä – huolimatta Valoissa on jollain tapaa aiempaa eheämpi kokonaisuus. Kaikilla kolmella edellisellä levyllä on selkeiden hittirykäisyjen ja peruslaadukkaan materiaalin ohella ollut ainakin pari vetoa, jotka ovat tuntuneet melko turhilta. Tällä kertaa lähinnä Täältä pois jää rokkaavuudestaan huolimatta onnistuneempien biisien jalkoihin. Sävellysten keskimääräinen taso on siis noussut, ja jo muutaman kuuntelun jälkeen seasta kohoaa esiin kourallinen tulevia keikkahittejä.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2008-11-07
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.