Daikini – Salaisuus

Luulin jo, että nu-metal on kuollut ja kuopattu, mutta näköjään yrittäjiä löytyy vieläkin. Suurin osa ulkomaisista 2000-luvun vaihteen nu-metal-hirmuista on jo laittanut kiltisti pillit pussiin ja todennut junan jo menneen. Suomalaisia nu-metal-virityksiä on ollut itse asiassa yllättävänkin vähän. KMA hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin ja sen jälkeen uusia yrittäjiä on ilmaantunut harvakseltaan. Daikini on kuitenkin uusi tuttavuus tässä genressä, vaikka yhtye onkin perustettu jo vuosituhannen vaihteessa.

Omien sanojensa mukaan ”Daikinin urbaanissa rockissa voi kuulla vaikutteita hip hopista hardcore-punkiin ja poppiin.” Melkoinen sillisalaatti on siis kysymyksessä ja kokonaisuutena Salaisuus on kovin sekava. Riimittelijänä Daikini on lähinnä keskinkertainen ja väkinäiseltä kuulostava vihaisuus vaikuttaa todella teennäiseltä. Musiikki on soitannollisesti sinänsä ihan kelpo kamaa, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa itse biiseistä.

Sanoitukset vaikuttavat henkilökohtaisilta ja muun muassa uskoa käsitellään useammallakin raidalla. Daikinilla tuntuukin olevan kovasti asiaa, mutta heikon riimittelytaidon ja muutenkin musiikillisesti kehnon esityksen takia sanoma jää taka-alalle.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-27
Arvostelija : Timo Korander

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.