Holy Mother – Agoraphobia

Amerikan ihmemaasta tuleva Holy Mother ylentää itsensä esittelyssään kylmän rauhallisesti kulttibändiksi. Itseluottamuksesta ei toki koskaan ole haittaa – harmi vain, että pojilla on tuo todellisuuskuva päässyt pahasti vääristymään.

Vuonna 1994 perustettu ja jo viidennen studioalbuminsa julkaiseva Holy Mother on tyylillisesti jossakin Judas Priestin, Dion ja Sabbathin välimaastossa. Musiikissa on kuultavissa vaikutteita myös thrashista – itse asiassa Holy Motherin perustanut vokalisti Mike Tirelli kuulostaa huomattavasti enemmän Overkillin Bobby “Blitz” Ellsworthiltä kuin vaikkapa Halfordilta. Soundiaan modernisoidakseen on bändi Agoraphobialle vääntänyt soittimet epävireeseen, korjaan, alavireeseen. Lopputuloksena onkin sitten rääkynävokaalien kuljettamaa, alavireistä hevimetallia.

Torikammon ohella Agoraphobialla käsitellään muitakin syvällisiä asioita, kuten naimista. Tirellin mukaan suoraviivainen musiikki vaatii myös suoraviivaista lyriikkaa. Juuri näin, hyvä pojat. Tyhjänpäiväisten sanoitusten ja kehnojen sävellysten ohella on levyllä silti jotain hyvääkin. Tästä vastaavat herrat Iommi, Butler, Ward ja Osbourne. Ikään kuin materialisoidakseen oman kyvyttömyytensä biisinkirjoittajana, on Tirelli koveroinut albumille Black Sabbathin Never Say Dien. Biisihän on hyvä, vaikkei Holy Motherin versio sitä olekaan.

En suosittele Agoraphobiaa kenellekään. Kyseessä on tämän vuoden selkeä pohjanoteeraus, ja toivottavasti sellaisena pysyy.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2003-06-29
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.