Game, The – Lax

The Game jatkaa Los Angelesin gangstaräpin perinteitä albumillaan LAX. Kyseessä on “Pelin” (vai kenties “Riistan”?) kolmas (ja viimeinen – tai sitten ei) lätyllinen perinteitä kunnioittavaa, sanottavaltaan köyhänlaista tuuttausta enkelten kaupungin kaduilta.

LAX on The Gamelle tuttua nimien pudottelua ja Yhdysvaltain länsirannikon ja sen kaupunkimiljöiden ja katujen hehkutusta kaikessa suoraviivaisuudessaan ja yllättämättömyydessään. Biisien nimet kuten Bulletproof Diaries, Money, Cali Sunshine ja Dope Boys kertovat jo paljon; lisäksi levyllä vierailee L.A.:n gangsta numero yksi, Ice Cube. Vierailijoita on tosin muualtakin maasta, isoja nimiä kuten New Yorkin Raekwon ja Nas sekä Lil’ Wayne ja Ludacris etelästä.

Levy kuulostaa oikeastaan juuri siltä, mitä The Gamen kahta edellistä levyä ja viimeisen viidentoista vuoden aikana Los Angelesin alueelta tullutta räppiä kuunnellut osaa odottaakin. Raekwon tai Luda eivät tuo paljoa lisäarvoa, samoin Commonin vierailu on takuuvarma muttei sekään kovin yllättävä. Nas pudottelee omat, mustan poliittisen historian oppitunnilla oppimansa nimet perusvarmaan tyyliinsä Letter to the Kingillä, joka kuitenkin on yksi levyn kohokohtia. Kesällä Suomessakin nähdyn gangstaräpin legendan Jääkuution tähdittämässä State of Emergencyssä ollaan lähimpänä tyylilajin sydäntä ja – onko se sitten pelkästään Ice Cuben ansio vaiko ei – raita kuulostaa levyn juurevimmalta tyylilajin edustajalta.

Tuosta The Gamelle niin tyypillisestä nimien pudottelusta on sanottava, että miehen tyyliinhän se kuuluu, mutta LAXilla koko ajan toistetut sanat kuten Glock, Kanye ja Snoop ovat niin viljeltyjä että menee jo ryöstön puolelle. Samoin nyppii Lil’ Waynen iänikuinen autotune, jonka olettaisi (toivoisi) olevan jo passé. The Gamen flow on toki hyvä, joskaan ei ehkä ihan maan paras. Tarinat ovat melko moneen kertaan toistettua huttua vaarallisista kaduista ja suihinotoista, mutta muutamalla raidalla Game onnistuu kuvaamaan elämäntapaansa hyvinkin onnistuneesti eikä pelkästään sorru vaivaannuttaviin latteuksiin.

LAX jää keskitasoa huonommaksi räppilevyksi loppujen lopuksi siksi, että sen rytmit ovat niin moneen kertaan kuultuja, sitä samaa vanhaa ysäribiittiä. Sinänsä se on toki tässä genressä ok kun mihinkään progressiivisuuteen ei pyritäkään, mutta jotain, edes pientä päivitystä biitteihin jää kaipaamaan. Cali Sunshinessa on hieman yritystä, samoin muutamissa muissa – mutta yhteensä 19 raitaa sisältävä levy on kovin yksitoikkoinen.

LAX on niille, jotka ovat kovin kiinnostuneita Los Angelesin saagoista – yhäti, vaikkeivat ne sisällöllisesti saatika kerronnallisesti juurikaan olisi muuttuneet parissakymmenessä vuodessa. Takuuvarmaa Gamea.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-29
Arvostelija : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.