Enslaved – Vertebrae

Norjan viikinkihipit ovat soittaneet pitkähkön uransa aikana ympäri maailmaa Intiaa myöten ja näyttäytyneet tv:n eräohjelmassa. Pioneeriksikin tituleerattu Enslaved on uudistunut ja yllättänyt tuoreella lähestymistavalla aihepiiriinsä kerta toisensa jälkeen. Alkuvaiheiden black metal -juurista ponnistanut bändi otti ensimmäiset kokeelliset askeleensa Eldillä, liikahti deathin suuntaan Mardaumilla muuntuen samalla progressiivisemmaksi. Seuraavalla parilla albumilla kokeellisuus jatkui, kunnes Isalla palattiin pieni askel kohti juuria, jotta tuoreinta edeltävällä Ruunilla black metal -viitteille voitiin sanoa lähes hyvästit. Bändi otti aikamoisen harppauksen pois metallista kohti kitaravetoista rockia, säilyttäen silti rääkymislaulun ja viikinkiteeman.

Vertebrae on jonkinlaista jatkoa Ruunille, sillä kevyehköt soundit ovat yhä tallella samoin kuin eteerinen tunnelma, joka nyt syventyy pisimmälle progressiivisuuten bändin historiassa. Uutukaisessa on silti myös viitteitä vanhaan ja samankaltaista psykedeliaa kuin keskivaiheiden Monumensionilla. Osaltaan Vertebrae kuulostaa jopa Pink Floydilta, sillä niin syvälle seiskariprogeen Enslaved on tunkeutunut. Sama vanha viikinkiteema on toki läsnä lähinnä sanoituksissa, mutta enemmän vertauskuvallisena symboliikkana. Ja musiikillisesti, jos joskus ennen soivat sotatorvet, niin nyt tutkimusmatkaillaan ympäri usvaisia vuonoja.

Pehmeä mutta napakka soundimaailma liittää keveämmän ja raskaamman materiaalin hyvin yhteen. Kitaroiden yllättävän vähäinen särö sopii hämyiseen tunnelmaan, ja saa metallisemman paahdon kuulostamaan silti tiukalta. Grutlen kuiva rähinälaulu on ennallaan, mutta tälle kiekolle se sopii paljolti Ruunia paremmin. Ja näin paljon mehukkaita puhtaita lauluja en muista kuulleeni millään aiemmalla albumilla. Kokonaisuus pelittää hienosti, joskin aukenee hitaasti. Parin viikon aktiivikuuntelun jälkeen biisit vasta alkavat jäädä mieleen ja omat suosikit erottua.

Enslavedin tuttu tapa vangita kuulijansa on yhä tallella. Biiseissä on tunnetta, tunnelmaa, koukkuja ja tehoa. Musiikillinen kirjo on laaja – todennäköisesti miehiltä onnistuisi varsin pätevän kevyen rock-albumin teko, puhumattakaan akustisesta. Tavallaan Enslaved on kuin viikinkimetallin Opeth. Molemmilta löytyy myös sama piirre: vaikka kuinka skeptisesti yrittäisi suhtautua, on pakko todeta, ettei bändeiltä huonon levyn tekeminen vain tunnu onnistuvan.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-29
Arvostelija : Matti Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.