T55 – Lopussa Ei Kiitos Seiso

Jaahas, Pate Mustajärvi kohtaa ZZ Topin. On viskit juotu ja julkisivut murennettu, ja väliin mahtuu aina yksi komea kitarasoolo. Vanhat kaverukset soittavat rokettirollia soittamisen ilosta, ja sehän riittää jo johonkin asti.

T55 on hybridi kaikesta suomalaisesta rokista, jota on ikinä kirjoitettu. Kolmas nainen kuuluu sieltä, Eppu Normaali täältä. Levyn toinen biisi Käärme saa kuulijan hyräilemään jotain aivan toista biisiä: se laitto kiuaskivet reppuun, heitti repun selkään, souti selälle ja… Mutta tuttuuden tunnehan luo turvallisuutta. Miksaaja Mikko Karmilan kädenjälki kuuluu.

Ammattimaisista soittajista on selvästi kyse, on sen verran napakkaa hoppumeininkiä. Käärmeessä basisti Tähkä puristaa mainiota jutinaa. Rumpali Tommy O. raipattaa menemään niin että hiki tursuaa kantapäistä. Varsinkin Kotkanpesässä jätetään hitaat nuolemaan näppejään.

Lyriikat ovat ajoittain tyypillistä perussuomirokkia, kuten avausraita Miehitetty kaupunki todistaa. Jos Rike Sakon kärisevä ääni olisi puberteettista ujellusta ja kitaroita olisi käsitelty hieman lempeämmällä kädellä, olisi meillä taas käsissämme uusi Dingo. Parempi ehkä näin.

Varmasti vakuuttava livebändi, kuten Pelle Miljoona -livecover Matkalla tuntemattomaan osoittaa. Miehistä ähkimistä ja räkimistä EP:llä kuuluu yhden illan tarpeiksi. Kyllä tällä kulmabaarin takatukat saa syttymään, ei siinä mitään. Mutta ei tämä levy tule minun soittimessani kulumaan. Kuten Kotkanpesässä todetaan: Jos oot ruma ja köyhä, paras jättää kauniit juhlimaan.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2003-07-09
Arvostelija : Mia Ylönen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.