Teardown – Cyanotic

Vainaja on noin seitsemän vuotias suomalainen alakuloista metallia soittava yhtye… Näin alkaa Teardownin kolmannen demon saatekirje, ja vainajahan on itse Teardown, sillä erotuksella, ettei Teardown ole vielä kuollut, vaan matkalla kohti suurempaa. Bändin musiikki on kypsynyt entisestään ja alkaa vähitellen löytää omat uransa sekä paikkansa, vaikka Teardown onkin edelleen vailla kunnollista julkaisusopimusta. Jokohan tämä kolmas kerta toden sanoisi. Ainakin nyt uuden kolme kipaletta sisältävän tuotoksen perusteella moinen olisi entistä perustellumpaa.

Jokainen Teardown-demo on ollut sen hetken kovin saavutus ja edelleenkään vanhemmat äänitykset eivät ole millään tavalla heikkoja suorituksia. Vuoden 2004 debyyttidemon Drowned in Your Tears tarttuvapintaiset biisit ovat jääneet syvälle allekirjoittaneen mieleen silloin uutena yhtyeenä ”löydetyn” Teardownin tuotannosta. Parin vuoden takainen Cold Rooms toi bändistä esiin uusia, entistä metallisempia puolia. Cold Rooms oli kaikessa loistavuudessaan kuitenkin ehkä aavistuksen liian rikkonainen kokonaisuus.

Nyt Cyanotic maalailee alakulotettuja tunnelmia sekoitettuna haikeahkoon Katja Pieksämäen ääneen, joka sekin tuntuu kasvaneen juuri oikeaan siroisempaan ja astetta kliinimpään suuntaan musisoinnin ohessa. Aivan yhtä rikkonainen Cold Roomsiin verrattuna tämä kokonaisuus ei ole, vaikka tälläkin kerralla on haettu suuntaa vähän sieltä ja lisää täältä. Tunnelmallisuus tuodaan kappaleissa nyt ihan uudelle, pitäisikö sanoa valmiimmalle – tasolle.

Kolmikon aloittaa synkkä hitaahko erittäin tunnelmallinen raskas ja mahtipontinenkin All Should Be Gone. Biisissä liikutaan The Gatheringin Mandylion-levyn suuntaisissa tunnelmissa, mutta vain suuntaa antavasti. Keskelle on päässyt vaihteeksi ehdoton radiohittimäinen Prisoner, joka jää helposti soimaan takaraivoon. Kyseinen pala on ehkä koko bändin historian rokkaavin palanen. Onnistun kuulemaan biisistä hieman Be My God -albumin aikaista Lullacry-soundia, niin ikään suuntaa antavasti. Päättävä Katatonia–Anathema -osaston Solitude pistääkin lopulta miehen hiljaiseksi, on nimittäin yksi tunnelmametallikentän komeimmista ja kauniimmista kappaleista pitkään aikaan. Eihän tässä muuta voi kun kuunnella biisiä repeatilla hamaan hautaan asti.

Toivottavasti bändi jatkaa musiikin työstämistä, eikä päädy ruumishuoneen kylmyyteen vielä pitkään aikaan. Nyt jos koskaan, voin lyödä vaikka vetoa, että Teardown on seuraavan äänitteen tullessa levyttävä bändi, sen verran kovasta kamasta puhutaan jo nyt!

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-26
Arvostelija : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.