Tainatar – Hämärän Juhlat

Oletko kyllästynyt värittömään ja itseään toistavaan lakoniseen rock-musiikkiin? Ei hätää, sillä arjen harmauteen ja yleiseen puutumiseen on keksitty vastalääke. Tainatar leikittelee, tunnelmoi ja kiusoittelee, mutta ennen kaikkea hurmaa värikylläisellä ja hartaudella työstetyllä Hämärän juhlat -debyytillään. Yhtye imee vaikutteita jazzista ja kansanmusiikista nivoen ne saumattomasti polveilevaan ja progressiiviseen rockiin kallellaan olevaan ilmaisuun.

Albumin nimi ja sen aloittava, jännittynyt ja kauhuelokuvat mieleen tuova Intro (Suljettu maa) johtavat kuulijan hetkeksi harhaan. Hämärän juhlissa eivät luurangot nouse ylös haudoistaan, vaikka ehkä syytä olisikin. Sen sijaan tarinat kertovat menneistä ajoista, onnettomista narreista, kaukaisista metsistä ja meristä, mutta niistä välittyvä sanoma on helposti siirrettävissä myös nykypäivään ja omaan elinympäristöön.

Tainattaren soitinarsenaali on tavanomaista laajempi. Kitaroiden ja muiden perinteisten bändisoittimien seassa soitetaan niin pianoa, huilua, saksofonia kuin haitariakin. Ratkaisu on perusteltu: rikkaat sovitukset toimivat, ja lopputulos kuulostaa luonnolliselta ja maanläheiseltä. Kun tarinankertojana häärii vielä Mia Saurasen tasoinen laululintu, ovat lähtökohdat onnistumiselle mitä otollisimmat.

Hämärän juhlat on taiten rakennettu kokonaisuus, jossa tunnelmat vaihtelevat kepeämmästä iloittelusta lähemmäs perisuomalaista melankoliaa. Soolot vievät kappaleita eteenpäin, ja kliimaksi säästetään juuri oikeaan kohtaan. Levyn päättävät nimikkoraita ja Ihmisen osa tarjoavat viimeisen nostatuksen jo valmiiksi riemukkaalle retkelle. Hämärän juhlat on kansiaan myöten tyylitajuinen paketti, jota ei kannata ohittaa olankohautuksella.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2008-10-13
Arvostelija : Jukka Kastinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.